OH, my Love(r) is Dying ! !

Dear John, 2010

Ohjaaja: Lasse Hallström

Päätähdet: Channing Tatum, Amanda Seyfried

Dear John perustuu Nicholas Sparksin romaaniin, mutta syy miksi elokuvan halusin katsoa oli kuitenkin sen ohjaaja; Lasse Hallström on mielenkiintoinen ohjaaja ja ohjannut monia erinomaisia elokuvia. Dear John on tarina kahdesta nuoresta, jotka tapaavat toisensa, ihastuvat ensisilmäyksellä, hengailevat muutaman viikon yhdessä ja rakastuvat. John (Channing Tatum) ja Savannah (Amanda Seyfried) ovat molemmat nuoria ja hyvännäköisiä, mutta sekö riittää rakastumiseen? Tarina ei tuo kumpaankaan hahmoon minkäänlaista persoonaa. Keskustelut ovat tylsiä ja nuorilla ei tunnu edes olevan mitään yhteistä. John osasi kuitenkin kertoa kuusta mielenkiintoisen faktan, onhan siinä nyt aihetta rakastumiseen jo? Ja Savannahin isot huulet ja silmät ilmeisesti riittävät ikuiseen rakkauteen.

No John on kuitenkin sotilas ja hän lähtee palvelemaan maataan. Savannah jää rannalle ruikuttamaan. Kun John palaa vuoden kuluttua ja päättää silti lähteä leikkimään sotilasta uudelleen Savannah pettyy. Aluksi kirjeitä satelee molempiin suuntiin, mutta piakkoin Savannah lopettaa kirjoittelun. Hän on löytäny toisen, mitä ihmettä? Tietenkin se lipevä naapurin poika on iskenyt kyntensä Savannahiin heti kun Johnin silmä välttää?! vai onko?! sitä pohditaan loppuelokuvassa.

Hallström on ohjannut aikaisemmin muun muassa Gilbert Grapen, The Cider House Rulesin, Hachikon sekä Chocolatin, kaikki koskettavia, erinomaisia elokuvia! Tämä tarina ei vetänyt vertoja edellämainituille millään muotoa. En kyllä ymmärrä, miten tämä elokuva on voinut tiputtaa Avatarin katsojalistojen kärjestä? En löytänyt elokuvasta mitään uutta, eikä Hallströmin kädenjälkeä näkynyt missään. Sparks taitaa lähinnä tuottaakin läjän samanlaisia tarinoita, sillä esimerkiksi The Last Songissa on myös kaksi nuorta rakastavaista meren äärellä, toisella on sairas isä ja toisella musiikkiharrastus. Hmm.. How I feel that familiar? Toki kirjailiat usein toistavat itseään, miksi vaihtaa hyväksi havaittua mallia?

Myönnän, että pääsin hieman herkistymään elokuvan kauniin musiikin ansiosta sekä kaiken sen kuoleman ja ihmisten hyveellisyyden vuoksi, mutta elokuvasta jäi kuitenkin aika lattea olotila loppuillaksi, vaikka romanttisista elokuvista pidänkin.

**1/2