I would tell you that I wrestle alone in the dark, in the deep dark, and that only I can know..

The Hours, 2002

Ohjaus: Stephen Daldry

Starring: Julianne Moore, Meryl Streep, Nicole Kidman

Daldryn ohjaamassa elokuvassa "The Hours" tarinan päähenkilöitä on kolme, joilla jokaisella on oma tarinansa. Keskushenkilönä voi kuitenkin pitää Virginia Woolfia (Kidman), joka kirjoittaa romaania nimeltä "Mrs. Dalloway". Woolf elää 1920-luvulla Lontoon pienessä esikaupungissa Richmondissa, ja kamppailee sekopäisyyden ja taiteen rajamailla. 1950-luvun Los Angelesissa elävä Laura Brown (Moore) puolestaan lukee Woolfin romaania ja kamppailee ahdistuksen tunnetta vastaan ulkoisesti niin täydellisessä avioliitossa. 2000-luvun New Yorkissa asuva Clarissa Vaughan (Streep) on kolmas, mutta ei suinkaan vähäisin näistä naisista. Hän hoivaa aidsia sairastavaa ystäväänsä ja ex-rakastettuaan Richardia (Ed Harris), ja unohtaa omat tarpeensa ja oman elämänsä täysin. 

Dramaattisuutta tästä elokuvasta löytyy yllinkyllin. Näyttelijäkaarti on varsin vakuuttava ja elokuvan toimivuus onkin aikalailla heidän varassaan. Kahmihan tämä kyseinen elokuva aikalailla ehdokkuuksiakin roolisuorituksista ja Nicole Kidman feikkinenineen pystin myös nappasi naispääosastaan - eikä turhaan, vaikkakin naiset olisivat kaikki ansainneet palkinnon oivasta suorituksestaan ! Komedian ystäville en suosittelisi tätä elokuvaa. Vaikka en mikään intelligentti itse olekaan, nautin elokuvista, joissa käytetään näin rikasta kieltä kuin tässä: To look life in the face, always, to look life in the face, and to know it for what it is. At last to know it, to love it, for what it is, and then, to put it away. Leonard, always the years between us, always the years, always the love, always...the hours...!

Ah, olin sulaa vahaa!

****