Jeunet did it again !

Micmacs á tire-larigot (suom. tauottomat kepposet), 2009

Ohjaaja: Jean Pierre-Jeunet

Päätähdet: Dany Boon, André Dussollier, Nicolas Marié

Teksti: Amelien (2001) ohjaajan komedia, sai minut pysähtymään oitis elokuvahyllylle, eikä suotta. Micmacs ei todellakaan tuottanut pettymystä ja vaikka DVD kallis olikin niin no money wasted ! Elokuva osoittaa, että loistelias komedian ja draaman rajoilla keikkuva Jeunet säilyttää upean tyylinsä ohjaajana! 

Bazililla (Dany Boon) on mukavan leppoisa työ videovuokraamossa kunnes eräänä iltana järjettömän ammuskelun tuloksena hän saa harhaluodista otsaansa. Kuin ihmeen kaupalla hän ei kuole luotiin ja hänet kiikutetaan sairaalaan. Luoti kuitenkin päätetään jättää Bazilin päähän liian suuren leikkauskuolemanriskin vuoksi, jättäen kuitenkin kroonisen kuolemanvaaran Bazilin elämää varjostamaan. Toipuessaan haaveristaan hän menettää kotinsa, tavaransa sekä työpaikkansa. Bazil päätyy kadulle, mutta onnekseen hän törmää kokonaiseen suurperheeseen kodittomia, jotka asuvat valtavan romuläjän sisällä. Käärmenainen, elävä tykinkuula, keksijä, laskukone, keittäjä ja etninen jäbä, melko hämmästyttävä joukko. Kierrätysjengi on valmis adoptoimaan hänet perheeseensä. Uusi lojaali perheensä apunaan Bazil päättää kostaa kahdelle suurelle asevalmistajalle sekä oman päänsisäisen harhaluotinsa että isänsä miinaan astumisen sodassa. 

Elokuvaa katsoessa, ei voi kuin ihailla sitä kekseliäisyyttä, miten "tauottomat kepposet" todella on tauotonta keppostelua. Ranskalaisissa elokuvissa on usein synkkä ja vakava meininki, mutta Jeunet osaa tuoda saduomaisuutta, leikkisyyttä sekä hullunkurista huumoria elokuviinsa. Lisäksi elokuva on kuin kaunis taideteos silmälle. Kohtaukset ovat visuaalisesti oivaltavia ja täsmällisesti toteutettuja, värimaailma silmiä hivelevää sekä vanhanajan musiikki taustalla kuin parhaimmasta unestani. Panee vain miettimään, millainen piripää taiteilija Jeunet oikeastaan onkaan; näin upeaa, sekopäistä, rennonletkeää taideteosta ei täysin selväjärkinen pysty kehittämään :D

Poliittista sisältöä elokuvasta löytyy tällä kertaa huomattavasti enemmän kuin Jeunetin aikaisemmista töistä. Vaikka elokuva kritisoi länsimaalaista aseteollisuutta ja päähenkilöt ovat ikäänkuin terroristeja  Jeunet ei kuitenkaan mässäile aiheella turhan paljoa ja säilyttää kevyen meinigin ja helpon katsottavuuden. Kierrätysjengin operaatiot ovat kekseliäitä ja näyttäviä, kuin hauskoja piirrettyjä tuotuna todellisempaan muotoon. Henkilöhahmoja on useita, mutta kun jokaiselle on tuotu oma erikoinen juttunsa, hahmoissa pysyy hyvin perillä. Jokainen henkilö elokuvassa on omalla tavallaan hellyyttävä. Elokuva on kuin sirkus omassa kodissa (tai junassa missä ite katoin tän:)).

Jos jotain pahaa elokuvasta voisi sanoa, niin mietin hetken miten Bazil keksi lähteä juuri aseiden valmistajien, eikä niiden käyttäjien perään, kuten itselleni olisi tullu mieleen? Aivan kuin päähenkilö tietäisi asevalmistajien suuret salaisuudet jo etukäteen? Mutta mustaa komediaa täynnä olevan supertykityksen rullatessa ei vakavia ja kritisoivia ajatuksia kerkeä juuri miettiä. Micmacs haisee Ranskalta kilometrien päähän ja minä juoksen sekunnissa sen luo. Merci France !

****1/2