I love you big

http://www.list.co.uk/article/17982-fireflies-in-the-garden/

Fireflies in the Garden, 2008

Ohjaus: Dennis Lee

Käsikirjoitus: Robert Frost (runo), Dennis Lee

Näyttelijät: Ryan Reynolds, Willem Dafoe and Emily Watson

Fireflies in the Garden-dvd:n kannessa komeili melko lista nimekkäitä näyttelijöitä. Lisäksi elokuva vaikutti poikkeavalta suurten kaupallisten elokuvien seassa. Elokuva on tarina perheestä, jonka diktaattori isä saa muutkin perheenjäsenet huonolle mielelle. Isä Charles (Willem Dafoe) on yliopiston opettaja sekä kirjailija. Joskin ilmeisesti huono sellainen. Ura on jämähtänyt paikalleen, ja aiheuttaa miehelle turhautumista. Huono tekosyy käyttäytymiselleen, mutta syy kuitenkin.

Elokuva rinnastaa menneisyyttä ja nykyhetkeä pyrkien siirtymään samankaltaisista tilanteista toisiinsa (melko kömpelösti mielestäni). Eniten tämän yksinvaltias isän turhautumisesta kärsii hänen poikansa Michael (Cayden Boyd) ja ohessa hänen vaimonsa (Julia Roberts). Nykyhetkessä aikuinen Michael (Ryan Reynolds) matkustaa serkkunsa luo äitinsä valmistujaisiin. Hän on kuin myös kirjailija ja keskellä avioliitto-ongelmia. Samaan aikaan hänen vanhempansa päätyvät kuolonkolariin.

Surutyö repii auki jokaisen syvimmät haavat. Isä tuntuu jatkavan poikansa vainoamista ja poika koettaa tasapainoilla vihan ja sovinnonteon keskellä. Menneisyydestä kertovat hetket saavat katsojan vihaamaan Charles isää ja tekee sovinnon tekemisestä järjettömän tuntuista.

Oikeastaan nimekäs näyttelijäkaarti onkin elokuvan pelastus. Itse tarina ja ohjaajan amatöörimäisyys peittyvät hienojen roolisuoritusten varjolla. Julia Roberts ja Emily Watson vetävät elokuvaa vahvasti suvun naisina ja voih Willem Dafoe ei muuhun rooliin sovikaan kuin hirviö-isäksi. Ryan Reynolds ei ole mikään ehdoton valinta tunneongelmaiseen Michaelin rooliin, mutta hänkin suorittaa roolinsa oksti. Robert Frostin koskettava runo on elokuvan keskiössä ja aiheesta olisi varmasti saatu enemmänkin syvällisyyttä irti, mutta vahvaa amerikkalaista perhedraamaa tämä silti on.

Here come real stars to fill the upper skies,
And here on earth come emulating flies,
That though they never equal stars in size,
(And they were never really stars at heart)
Achieve at times a very star-like start.
Only, of course, they can't sustain the part.

-Robert Frost- 

***

Aren't you a little old for all this?

http://elokuvauutiset.fi/site/dvd-arvostelut/ulkomaiset/1941-solitary-man-2009

Solitary Man, 2009

Ohjaus: Brian Koppelman, David Levien

Näyttelijät: Michael Douglas, Susan Sarandon and Jesse Eisenberg

Solitary Man, on tarina supliikkimiehestä, jonka elämä on yhtä rallia. Ben Kalmen (Douglas) on autokauppias ja kiireinen mies. Lääkärintarkastuksessa ilmeneet poikkeamatkaan eivät miestä hetkauta. Noh. Kuuden vuoden jälkeen, yritys on kaatunut, avioliitto päättynyt ja mies elää kuin nuori gigolo. Hän tapailee Jordania (Mary Louise Parker), mutta ilmeisesti naisystävän lapsen kanssa ei kannata harrastaa seksiä. Vaikutusvaltainen Jordan heittää miehen viimeisetkin uran muruset viemäriin.

Solitary man on yhdenmiehen show. Elokuva ei anna sivurooleille minkäänlaista mahdollisuutta loistaa. Näinkin nimekkään poppoon yhteistyön olisi luullut tuottavan enemmän. Syvällisyyttä ei vain löydy. Kertoo paljon ettei elokuvasta jäänyt juuri tätä enempää sanottavaa. 

*1/2

eeeeii oo synti eikä häppee syntyy lappiin !

http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite/Lappi/1194655660808/artikkeli/napapiirin+sankareilla+jo+yli+200+000+katsojaa.html

Napapiirin sankarit, 2010
Ohjaus: Dome Karukoski

Näyttelijät: Pamela Tola, Jasper Pääkkönen, Kari Hietalahti, Kari Ketonen, Jussi Vatanen 

Janne (Vatanen) on työtön. Ei oo huvittanu poikaa tehdä oikein mitään. Jannen avovaimo Inari (Tola) alkaa menettää hermonsa saamattoman siippansa kanssa. Janne kun ei onnistu hankkimaan edes digiboxia, jota varten Inari antoi rahatkin valmiiksi. 

Tarinassa kertojana toimii Kapu (Pääkkönen), jonka monologit ei iha vakuuta. Murre kun ei tunnu kovin luontevalta jätkän suusta. Ja oikeastaan murre ei tunnu yhdenkään näyttelijän suusta kovin luontevalta. Mutta. Elokuvan koominen ote ja viittaukseet Odysseiaan huvittavat. Matkaan mahtuu niin myrsky, seireenit, noita ja paha jättiläinen (venäläinen ukko).

Vitsit alittavat rimaa ällö mieshuumorillaan, mutta voiko muuta odottaa kun autonkin rekkari on TIS-51? Kaikesta huolimatta elokuvassa on hyväntuulista suomalaista meinikiä. Hahmot ovat kärjistettyjä suomalaisia juntteja, mutta omalla tavallaan hellyyttäviä, vaeltaessaan läpi harmaan kiven rakkauden ja ennekaikkea ystävyyden vuoksi. Yllättävän hyvää suomalaiseksi siis. 

***

Mama bakes a pie !

http://www.bangitout.com/articles/viewarticle.php?a=2075

Waitress, 2007
Ohjaus: Adrienne Shelly
Käsikirjoitus: Adrienne Shelly  

Näyttelijät:Keri Russell, Nathan Fillion ja Jeremy Sisto

Jenna (Russell) on töissä pienessä kylässä piirakka ravintolassa. Ja voi pojat Jenna on hyvä työssään. Piirakat valmistuu kuin liukuhihnalla. Mikään muu ei sitten tunnukkaa sujuvan. Jennan mies on täysin urpo ja kaiken lisäksi hän saa tietää olevansa raskaana tälle ääliöuunolle. Noh, abortti ei ole vaihtoehto, joten lääkäriin ja kuuntelemaan mitä raskaus tuo tulleessaan. Pian Jenna löytääkin itsensä useamminkin kuin olisi tarve tohtori Pomatterin (Fillion) vastaanotolta. 

Jennan elämä tuntuu olevan yhdenihmisen helvetti. Eikä ei toivottu raskaus helpota asiaa lainkaan. Aviomies Earlia voisin henkilökohtaisesti pamauttaa pesäpallomailalla munille. Russel tekee roolinsa hyvin ja muutkin näyttelijät tohottavat rinnalla mukavasti. Elokuva on mustista hetkistään huolimatta niin elämää täynnä, että katsoja alkaa eläytymään Jennan elämään ja Jennan kestohymyn mukana on helppo hymyillä. 

***1/2

Evil... well, it's just cooler.

http://www.bscreview.com/2010/11/megamind-review/

Megamind, 2010 

Ohjaus: Tom McGrath

Käsikirjoitus: Alan J. Schoolcraft, Brent Simons

Äänet: Will Ferrell, Jonah Hill ja Brad Pitt

 

Planeetta kaukana kaukana täältä on tuhoutumaisillaan. Pieni sininen isopään alku lähetetään kapselilla turvaan. Naapuriplaneetalla tuntuu olevan sama tilanne. Vauva ammutaan sieltäkin. Molemmat kapselit päätyvät planeetta maahan. Sininen sankarinalku tuntuu olevan alusta alkaen hieman huono-onninen. Vauvat päätyvät hiiieman erilaisiin perheisiin. Ei mee nallekarkit tasan. Sinisestä isopäästä kasvaa Megamind ja kauniista kaikkienrakastamasta sankarista kasvaa komea ja suuriegoinen Metro Man. Heistä muodostuu pahin taistelupari aikoihin. Ainoana tehtävänään vain tuhota toinen.  

Mutta jotain kummaa tapahtuu, paha voittaa hyvän?!!! Kaupunkin vaipuu Megamindin alaisena rikollistaantumaan ja masennukseen. Mutta mitä? Paha ei olekaan tyytyväinen. Päivät ovatkin tylsiä. Vihattu vastustaja onkin nyt kaivattu vastustaja. Elikkäs melkosen piristävää animaatiota. Loppu on toki arvattava, mutta entäs sitten. Vihdoin lastenelokuvaa hieman erilaisella opetuksella !

***1/2

It had never occurred to me that our lives, so closely interwoven, could unravel with such speed.

http://www.csmonitor.com/The-Culture/Movies/2010/0924/Never-Let-Me-Go-movie-review

Never Let Me Go, 2010
Ohjaus: Mark Romanek
Käsikirjoittajat: Alex Garland, Kazuo Ishiguro
Pääosanäyttelijät: Keira Knightley, Carey Mulligan and Andrew Garf

Uskomattoman surullinen Never Let Me Go käsittelee ihmisiä eliminä ihan uudenlaisella tavalla.

Kathy (Meikle-Small/Mulligan), Ruth (Purnell, Knightley) ja Tommy (Rowe/Garfield) ovat ystävyskolmikko Hailshamin sisäoppilaitoksessa Englannissa. Oppilaitoksen tehtävänä on kasvattaa lapset terveellisesti ja perinteikkäästi kuuliaisiksi Englannin kansalaisiksi. Oikeastaan millään muulla ei olekaan väliä kuin tuolla terveellisyydellä. Hailshamin lapset eivät yhteiskunnalle ole kuin elinluovuttajia! Heidät on tarkoitettu kasvatettavaksi tarpeeksi vanhoiksi, kunnes tiettyyn "kypsään" ikään tullessaan he muuttavat kyläyhteisöön, josta he siirtyvät omaan loppuunsa. Heiltä viedään elin elimeltä, joilla pelastetaan "oikeita" ihmisiä. Kuitenkin nämä "elimet" Kathy, Ruth ja Tommy tuntevat ihan oikeita tunteita: rakkautta, vihaa, mustasukkaisuutta, pelkoa... He koittavat jopa anoa pelastusta kohtalostaan kuulemansa huhun perusteella, jonka mukaan jos on aidosti rakastunut saa armahduksen.

Kenellä sitten oikeasti on oikeus elämään? Elokuva tunkeutuu syvälle ja saa lähes voimaan pahoin.

Elokuvan rauhallinen kerronta sopii tunnelmaan erinomaisesti. Eikä kyseistä elokuvaa olisi voinutkaan kuvitella muualle kuin harmaaseen Englantiin. Mulligan tekee loistavan roolisuorituksen surullisena ujona Kathynä. Elokuva tekee lähes sanattomaksi koskettavuudellaan. Kuolemaa ei pääse karkuun... mutta että se tulee noin sydäntäraastavasti tekee olon toivottomaksi.

****

one step at a time...

http://collider.com/life-as-we-know-it-trailer-katherine-heigl-josh-duhamel-christina-hendricks/28893/

Life As We Know It, 2010

Ohjaus: Greg Berlanti

Starring: Alexis Clagett, Brooke Clagett, Brynn Clagett, Christina Hendricks, Hayes MacArthur, Josh Duhamel, Josh Lucas, Katherine Heigl

Life As We Know It, suom. (kömpelöä) saman katon alla, kertoo Hollysta (Heigl) ja Messeristä (Duhamel), jotka päätyvät ystäväpariskuntansa kuolemankolarin seurauksena kasvattamaan heidän pientä Sophie vauvaansa. Holly ja Messer vihaavat toisiaan ja ei siis olekaan ihme, että kun tämä sotapari muuttaa ystäviensä taloon kasvattamaan tyttöä yhteiselo ei ole ruusuilla tanssimista. Ennalta-arvattavaa rakkauskomediaa siis luvassa!

Noh, on elokuvassa ihan kivojakin puolia. Lapsen kasvatusta kuvataan melko realistisesti; vauvat kakkii, vie paljon rahaa, sotkee, sairastuu, itkee jne. Ei oo heleppoo. Näyttelijät vetää roolinsa ihan ok hyvin. Heigl on Heigl ja Messerinä Dunhamel on ärsyttävä playbohy juntti. Onneks rakkaus voittaa kaiken. Tulipa siinä lennon aikana sitten hieman kyyneliäkin vuodatettua tämän elokuvan parissa. 

**1/2