 |
| http://www.geekisthenew-black.com/2010/10/mr-nobody.html |
Mr. Nobody, 2009
Ohjaus: Jaco Van Dormael
Mr. Nobody on elokuva, joka sai minut pitkästä aikaa ihan hämmilleni. Elokuvan päähenkilö Nemo Nobody on ainoa elossa oleva kuolevainen vuonna 2092, joka viimeisiään vedellessä kertoo tarinaansa toimittajalle, joka haluaa tietää millaista elämä oli ennen kuolemattomuutta. Tarinan edetessä niin toimittaja kuin katsojakin on aivan H. Moilasena. Nemo kuvailee elämäänsä usealla eri tarinalla, jokainen eri naisen ja eri perheen kanssa. Kaiken perustana on lapsuuden ajan muisto, jossa hän joutui päättämään kummanko kanssa hän eläisi vanhempien erotessa. Hän kietoo tarinansa pieniin yksityiskohtiin, miten mikäkin päätös vaikuttaisi loppuelämään. Elokuva hyppii ihan varoittamatta eri aikoihin ja tarinoihin, joskin jokainen tarina on erotettu taidokkaasti musiikin ja tunnelman avulla. Elokuvan aiheet: rakkaus, elämä ja ylipäätään olemassaolo, ovat vaikeita aiheita - Ollaan siis jonkin suuremman äärellä.
Tärkeintä roolia elokuvassa esittää kuitenkin rakkaus, kolme Nemon naista, joista tärkein tuntuisi olevan Anna (Juno Temple, Diane Kruger) - suhde joka alkoi jo teini-iässä. Huolimatta raskaista aiheista elokuvaan on saatu mukaan toimivaa huumoriakin. Tunnelma onkin lempeä ja kaunis, ja jättää katsojalle miellyttävän kokemuksen tunteen. Enpä usko, että vastaavaa ihan heti saadaan katsoa, mutta toisaalta kyllähän sitä kymmenen vuoden tekoprosessin aikana jotain ainutlaatuista pitäisikin syntyä. Outo kerrontatapa ja elokuvan pitkä kesto johti aluksi pieneen ällötykseen ja tyypertymiseen, mutta elokuva vaatikin pientä jälkipohdintaa. Plussaa ehdottomasti perhosvaikutus viittauksesta ! Ja saihan se miettimään, että olisko elämä mitään ellei tietäisi kuolevansa, eikö välttämätön kuolema juuri tee elämästä ainutlaatuista ja elämisen arvoista?
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti