maanantai 21. maaliskuuta 2011

eeeeii oo synti eikä häppee syntyy lappiin !


http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite/Lappi/1194655660808/artikkeli/napapiirin+sankareilla+jo+yli+200+000+katsojaa.html
Napapiirin sankarit, 2010
Ohjaus: Dome Karukoski

Janne (Vatanen) on työtön. Ei oo huvittanu poikaa tehdä oikein mitään. Jannen avovaimo Inari (Tola) alkaa menettää hermonsa saamattoman siippansa kanssa. Janne kun ei onnistu hankkimaan edes digiboxia, jota varten Inari antoi rahatkin valmiiksi. 

Tarinassa kertojana toimii Kapu (Pääkkönen), jonka monologit ei iha vakuuta. Murre kun ei tunnu kovin luontevalta jätkän suusta. Ja oikeastaan murre ei tunnu yhdenkään näyttelijän suusta kovin luontevalta. Mutta. Elokuvan koominen ote ja viittaukseet Odysseiaan huvittavat. Matkaan mahtuu niin myrsky, seireenit, noita ja paha jättiläinen (venäläinen ukko).

Vitsit alittavat rimaa ällö mieshuumorillaan, mutta voiko muuta odottaa kun autonkin rekkari on TIS-51? Kaikesta huolimatta elokuvassa on hyväntuulista suomalaista meinikiä. Hahmot ovat kärjistettyjä suomalaisia juntteja, mutta omalla tavallaan hellyyttäviä, vaeltaessaan läpi harmaan kiven rakkauden ja ennekaikkea ystävyyden vuoksi. Yllättävän hyvää suomalaiseksi siis. 

***

Mama bakes a pie !


http://www.bangitout.com/articles/viewarticle.php?a=2075
Waitress, 2007
Ohjaus: Adrienne Shelly
Käsikirjoitus: Adrienne Shelly
 

Jenna (Russell) on töissä pienessä kylässä piirakka ravintolassa. Ja voi pojat Jenna on hyvä työssään. Piirakat valmistuu kuin liukuhihnalla. Mikään muu ei sitten tunnukkaa sujuvan. Jennan mies on täysin urpo ja kaiken lisäksi hän saa tietää olevansa raskaana tälle ääliöuunolle. Noh, abortti ei ole vaihtoehto, joten lääkäriin ja kuuntelemaan mitä raskaus tuo tulleessaan. Pian Jenna löytääkin itsensä useamminkin kuin olisi tarve tohtori Pomatterin (Fillion) vastaanotolta. 

Jennan elämä tuntuu olevan yhdenihmisen helvetti. Eikä ei toivottu raskaus helpota asiaa lainkaan. Aviomies Earlia voisin henkilökohtaisesti pamauttaa pesäpallomailalla munille. Russel tekee roolinsa hyvin ja muutkin näyttelijät tohottavat rinnalla mukavasti. Elokuva on mustista hetkistään huolimatta niin elämää täynnä, että katsoja alkaa eläytymään Jennan elämään ja Jennan kestohymyn mukana on helppo hymyillä. 

***1/2


Evil... well, it's just cooler.

http://www.bscreview.com/2010/11/megamind-review/
Megamind, 2010 
 
Planeetta kaukana kaukana täältä on tuhoutumaisillaan. Pieni sininen isopään alku lähetetään kapselilla turvaan. Naapuriplaneetalla tuntuu olevan sama tilanne. Vauva ammutaan sieltäkin. Molemmat kapselit päätyvät planeetta maahan. Sininen sankarinalku tuntuu olevan alusta alkaen hieman huono-onninen. Vauvat päätyvät hiiieman erilaisiin perheisiin. Ei mee nallekarkit tasan. Sinisestä isopäästä kasvaa Megamind ja kauniista kaikkienrakastamasta sankarista kasvaa komea ja suuriegoinen Metro Man. Heistä muodostuu pahin taistelupari aikoihin. Ainoana tehtävänään vain tuhota toinen.  

Mutta jotain kummaa tapahtuu, paha voittaa hyvän?!!! Kaupunkin vaipuu Megamindin alaisena rikollistaantumaan ja masennukseen. Mutta mitä? Paha ei olekaan tyytyväinen. Päivät ovatkin tylsiä. Vihattu vastustaja onkin nyt kaivattu vastustaja. Elikkäs melkosen piristävää animaatiota. Loppu on toki arvattava, mutta entäs sitten. Vihdoin lastenelokuvaa hieman erilaisella opetuksella !


***1/2

It had never occurred to me that our lives, so closely interwoven, could unravel with such speed.

http://www.csmonitor.com/The-Culture/Movies/2010/0924/Never-Let-Me-Go-movie-review
Never Let Me Go, 2010
Ohjaus: Mark Romanek
Käsikirjoittajat: Alex Garland, Kazuo Ishiguro
Pääosanäyttelijät: Keira Knightley, Carey Mulligan and Andrew Garf


Uskomattoman surullinen Never Let Me Go käsittelee ihmisiä eliminä ihan uudenlaisella tavalla.

Kathy (Meikle-Small/Mulligan), Ruth (Purnell, Knightley) ja Tommy (Rowe/Garfield) ovat ystävyskolmikko Hailshamin sisäoppilaitoksessa Englannissa. Oppilaitoksen tehtävänä on kasvattaa lapset terveellisesti ja perinteikkäästi kuuliaisiksi Englannin kansalaisiksi. Oikeastaan millään muulla ei olekaan väliä kuin tuolla terveellisyydellä. Hailshamin lapset eivät yhteiskunnalle ole kuin elinluovuttajia! Heidät on tarkoitettu kasvatettavaksi tarpeeksi vanhoiksi, kunnes tiettyyn "kypsään" ikään tullessaan he muuttavat kyläyhteisöön, josta he siirtyvät omaan loppuunsa. Heiltä viedään elin elimeltä, joilla pelastetaan "oikeita" ihmisiä. Kuitenkin nämä "elimet" Kathy, Ruth ja Tommy tuntevat ihan oikeita tunteita: rakkautta, vihaa, mustasukkaisuutta, pelkoa... He koittavat jopa anoa pelastusta kohtalostaan kuulemansa huhun perusteella, jonka mukaan jos on aidosti rakastunut saa armahduksen.

Kenellä sitten oikeasti on oikeus elämään? Elokuva tunkeutuu syvälle ja saa lähes voimaan pahoin.
Elokuvan rauhallinen kerronta sopii tunnelmaan erinomaisesti. Eikä kyseistä elokuvaa olisi voinutkaan kuvitella muualle kuin harmaaseen Englantiin. Mulligan tekee loistavan roolisuorituksen surullisena ujona Kathynä. Elokuva tekee lähes sanattomaksi koskettavuudellaan. Kuolemaa ei pääse karkuun... mutta että se tulee noin sydäntäraastavasti tekee olon toivottomaksi.

****

one step at a time...

http://collider.com/life-as-we-know-it-trailer-katherine-heigl-josh-duhamel-christina-hendricks/28893/
Life As We Know It, 2010
Ohjaus: Greg Berlanti
Starring: Alexis Clagett, Brooke Clagett, Brynn Clagett, Christina Hendricks, Hayes MacArthur, Josh Duhamel, Josh Lucas, Katherine Heigl

Life As We Know It, suom. (kömpelöä) saman katon alla, kertoo Hollysta (Heigl) ja Messeristä (Duhamel), jotka päätyvät ystäväpariskuntansa kuolemankolarin seurauksena kasvattamaan heidän pientä Sophie vauvaansa. Holly ja Messer vihaavat toisiaan ja ei siis olekaan ihme, että kun tämä sotapari muuttaa ystäviensä taloon kasvattamaan tyttöä yhteiselo ei ole ruusuilla tanssimista. Ennalta-arvattavaa rakkauskomediaa siis luvassa!

Noh, on elokuvassa ihan kivojakin puolia. Lapsen kasvatusta kuvataan melko realistisesti; vauvat kakkii, vie paljon rahaa, sotkee, sairastuu, itkee jne. Ei oo heleppoo. Näyttelijät vetää roolinsa ihan ok hyvin. Heigl on Heigl ja Messerinä Dunhamel on ärsyttävä playbohy juntti. Onneks rakkaus voittaa kaiken. Tulipa siinä lennon aikana sitten hieman kyyneliäkin vuodatettua tämän elokuvan parissa. 

**1/2

Oh, yes. There will be blood.

http://www.dvdplaza.fi/leffakanta/image/10848
Saw II, 2005
Ohjaaja: Darren Lynn Bousman
Starring: Donnie Wahlberg, Franky G, Shawnee Smith, Tim Burd, Tobin Bell

Sawin jatko-osa Saw 2 on juuri sellainen kuin sen tulee ollakkin. Vaikka edeltäjänsä pienen budjetin elokuvana menestyikin mukavasti, jatko-osasta ei onneksi ole tehty suuren luokan rahastuselokuvaa. Jigsaw (Bell) on palannut jälleen. Hänet saadaan kiinni heti elokuvan alussa, mutta pian selviääkin, että hänellä on peli jo käynnissä. Joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä on suljettuna taloon, johon pumppautuu vaarallista hermokaasua. Talossa on myös etsivä Matthewsin (Wahlberg) poika. Vasta-aine ruiskuja löytyy ympäri taloa, jokaiselle yksi. Mutta valitettavasti myös sadistisia ansoja löytyy jokaiselle yksi. Ja aikaa on rajallisesti.

Saw II on vaikuttava elokuva. Ovelia kuolemia, raakaa väkivaltaa ja erittäin mehukkaan loppukäänteen sisältävä elokuva jatkaa Saw sarjaa hienosti, vaikkei ihan edeltäjänsä tasolle pääsekkään. 

***

GAME OVER !

  
http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=40&tid=132611
Saw, 2004
Ohjaus: James Wan
Starring: Leigh Whannell, Cary Elwes, Danny Glover, Ken Leung, Dina Meyer, Monica Potter



Kauhuelokuvista hienoin Saw on James Wanin esikoisohjaus, joka on niin rujo, että on jo kaunis.
Idea on sinällään yksinkertainen. Kaksi miestä heräävät tyhjässä, ruosteisessa pesuhuoneessa, kahlittuna jalastaan putkistoihin. Huoneen keskellä makaa kuollut mies. Käsissään kasettinauhuri ja revolveri. Miehet löytävät kasetit myös omista taskuistaan. Tohtori Lawrence Gordon (Elwes) tajuaa kuunneltuaan nauhansa, kuka heidät tähän läävään on tuonut. Adam (Whannell) menettää hermonsa, kun tohtori kertoo sarjamurhaajasta nimeltään Jigsaw, joka lienee miehet napannut. Miehillä on vajaa seitsemän tuntia aikaa päästä pälkähästä, yhdessä tai erikseen. Let the game begin !
 
Saw on ainoita kauhuelokuvia, joita olen suostunut katsomaan. Se on hyvin sadistinen, mutta toisaalta myös älykäs trilleri, jossa ei ainoastaan leikitä verellä.Näyttelijäsuoritukset hieman ontuvat, mutta sen ymmärtänee, kun tietää että elokuva on kyhätty kokoon ainoastaan 18 päivän aikana ! Pienen budjetin elokuvana Saw loistaakin kekseliäisyydellään ja tarinallaan. Ja ainakin omat kynteni saivat kyytiä tämän puolitoistatuntisen aikana.


***1/2