maanantai 21. maaliskuuta 2011

It had never occurred to me that our lives, so closely interwoven, could unravel with such speed.

http://www.csmonitor.com/The-Culture/Movies/2010/0924/Never-Let-Me-Go-movie-review
Never Let Me Go, 2010
Ohjaus: Mark Romanek
Käsikirjoittajat: Alex Garland, Kazuo Ishiguro
Pääosanäyttelijät: Keira Knightley, Carey Mulligan and Andrew Garf


Uskomattoman surullinen Never Let Me Go käsittelee ihmisiä eliminä ihan uudenlaisella tavalla.

Kathy (Meikle-Small/Mulligan), Ruth (Purnell, Knightley) ja Tommy (Rowe/Garfield) ovat ystävyskolmikko Hailshamin sisäoppilaitoksessa Englannissa. Oppilaitoksen tehtävänä on kasvattaa lapset terveellisesti ja perinteikkäästi kuuliaisiksi Englannin kansalaisiksi. Oikeastaan millään muulla ei olekaan väliä kuin tuolla terveellisyydellä. Hailshamin lapset eivät yhteiskunnalle ole kuin elinluovuttajia! Heidät on tarkoitettu kasvatettavaksi tarpeeksi vanhoiksi, kunnes tiettyyn "kypsään" ikään tullessaan he muuttavat kyläyhteisöön, josta he siirtyvät omaan loppuunsa. Heiltä viedään elin elimeltä, joilla pelastetaan "oikeita" ihmisiä. Kuitenkin nämä "elimet" Kathy, Ruth ja Tommy tuntevat ihan oikeita tunteita: rakkautta, vihaa, mustasukkaisuutta, pelkoa... He koittavat jopa anoa pelastusta kohtalostaan kuulemansa huhun perusteella, jonka mukaan jos on aidosti rakastunut saa armahduksen.

Kenellä sitten oikeasti on oikeus elämään? Elokuva tunkeutuu syvälle ja saa lähes voimaan pahoin.
Elokuvan rauhallinen kerronta sopii tunnelmaan erinomaisesti. Eikä kyseistä elokuvaa olisi voinutkaan kuvitella muualle kuin harmaaseen Englantiin. Mulligan tekee loistavan roolisuorituksen surullisena ujona Kathynä. Elokuva tekee lähes sanattomaksi koskettavuudellaan. Kuolemaa ei pääse karkuun... mutta että se tulee noin sydäntäraastavasti tekee olon toivottomaksi.

****

one step at a time...

http://collider.com/life-as-we-know-it-trailer-katherine-heigl-josh-duhamel-christina-hendricks/28893/
Life As We Know It, 2010
Ohjaus: Greg Berlanti
Starring: Alexis Clagett, Brooke Clagett, Brynn Clagett, Christina Hendricks, Hayes MacArthur, Josh Duhamel, Josh Lucas, Katherine Heigl

Life As We Know It, suom. (kömpelöä) saman katon alla, kertoo Hollysta (Heigl) ja Messeristä (Duhamel), jotka päätyvät ystäväpariskuntansa kuolemankolarin seurauksena kasvattamaan heidän pientä Sophie vauvaansa. Holly ja Messer vihaavat toisiaan ja ei siis olekaan ihme, että kun tämä sotapari muuttaa ystäviensä taloon kasvattamaan tyttöä yhteiselo ei ole ruusuilla tanssimista. Ennalta-arvattavaa rakkauskomediaa siis luvassa!

Noh, on elokuvassa ihan kivojakin puolia. Lapsen kasvatusta kuvataan melko realistisesti; vauvat kakkii, vie paljon rahaa, sotkee, sairastuu, itkee jne. Ei oo heleppoo. Näyttelijät vetää roolinsa ihan ok hyvin. Heigl on Heigl ja Messerinä Dunhamel on ärsyttävä playbohy juntti. Onneks rakkaus voittaa kaiken. Tulipa siinä lennon aikana sitten hieman kyyneliäkin vuodatettua tämän elokuvan parissa. 

**1/2

Oh, yes. There will be blood.

http://www.dvdplaza.fi/leffakanta/image/10848
Saw II, 2005
Ohjaaja: Darren Lynn Bousman
Starring: Donnie Wahlberg, Franky G, Shawnee Smith, Tim Burd, Tobin Bell

Sawin jatko-osa Saw 2 on juuri sellainen kuin sen tulee ollakkin. Vaikka edeltäjänsä pienen budjetin elokuvana menestyikin mukavasti, jatko-osasta ei onneksi ole tehty suuren luokan rahastuselokuvaa. Jigsaw (Bell) on palannut jälleen. Hänet saadaan kiinni heti elokuvan alussa, mutta pian selviääkin, että hänellä on peli jo käynnissä. Joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä on suljettuna taloon, johon pumppautuu vaarallista hermokaasua. Talossa on myös etsivä Matthewsin (Wahlberg) poika. Vasta-aine ruiskuja löytyy ympäri taloa, jokaiselle yksi. Mutta valitettavasti myös sadistisia ansoja löytyy jokaiselle yksi. Ja aikaa on rajallisesti.

Saw II on vaikuttava elokuva. Ovelia kuolemia, raakaa väkivaltaa ja erittäin mehukkaan loppukäänteen sisältävä elokuva jatkaa Saw sarjaa hienosti, vaikkei ihan edeltäjänsä tasolle pääsekkään. 

***

GAME OVER !

  
http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=40&tid=132611
Saw, 2004
Ohjaus: James Wan
Starring: Leigh Whannell, Cary Elwes, Danny Glover, Ken Leung, Dina Meyer, Monica Potter



Kauhuelokuvista hienoin Saw on James Wanin esikoisohjaus, joka on niin rujo, että on jo kaunis.
Idea on sinällään yksinkertainen. Kaksi miestä heräävät tyhjässä, ruosteisessa pesuhuoneessa, kahlittuna jalastaan putkistoihin. Huoneen keskellä makaa kuollut mies. Käsissään kasettinauhuri ja revolveri. Miehet löytävät kasetit myös omista taskuistaan. Tohtori Lawrence Gordon (Elwes) tajuaa kuunneltuaan nauhansa, kuka heidät tähän läävään on tuonut. Adam (Whannell) menettää hermonsa, kun tohtori kertoo sarjamurhaajasta nimeltään Jigsaw, joka lienee miehet napannut. Miehillä on vajaa seitsemän tuntia aikaa päästä pälkähästä, yhdessä tai erikseen. Let the game begin !
 
Saw on ainoita kauhuelokuvia, joita olen suostunut katsomaan. Se on hyvin sadistinen, mutta toisaalta myös älykäs trilleri, jossa ei ainoastaan leikitä verellä.Näyttelijäsuoritukset hieman ontuvat, mutta sen ymmärtänee, kun tietää että elokuva on kyhätty kokoon ainoastaan 18 päivän aikana ! Pienen budjetin elokuvana Saw loistaakin kekseliäisyydellään ja tarinallaan. Ja ainakin omat kynteni saivat kyytiä tämän puolitoistatuntisen aikana.


***1/2

maanantai 7. helmikuuta 2011

Am I or am I not?

Bröderna Karlsson, 2010
Ohjaaja: Kjell Sundvall
Päätähdet: Björn Bengtsson, Carl-Philip Andersson and Jonathan Andersson

Bröderna Karlsson, elikkä Karlssonin veljekset kertoo kaksosista, jotka eivät edes tienneet toistensa olemassaolosta. He kohtaavat äitinsä kuoltua perinnön jaossa. 

Björn Bengtsson vetää molemmat roolit, niin Nicklaksen kuin Hassenkin. Nicklas asuu Tukholmassa ja on menestyksekäs, pedanttinen asianajaja. Hänellä ei ole perhettä ja näin ollen onkin hyvin omistautunut uralleen. Nicklas on pomon suosikki ja firmassa huhutaankin, että hänestä olisi tulossa firman historian nuorin osakas. Nicklas on kasvanut rikkaassa perheessä, kun kaksosten äiti joutui antamaan toisen pojista pois. Hasse taas asuu pohjoisessa perheineen. Hän on pahamaineinen naisten mies ja täyhulttio. Kun Hasse saapuu Nicklaksen luo kylään alkaa kaaottinen tapahtumien lumivyöry, joka ei ota loppuakseen.

Elokuva oli melko viihdyttävä komedia siitä miten kaksoset voivat olla täysin eri maailmasta. Miten kasvatus on vaikuttanut kummankin pojan elämänarvoihin ja miten veljeys voi yhdistää vielä niinkin monen vuoden jälkeen. Välillä tuntui kuitenkin, että eikö nuo vastoinkäymiset voisi jo loppua ja alko ahistaa kun kaikki meni elokuvassa niin päin pyllyä ! Mut melko peruskauraa.

***

Älä tee niinku mä.

Ghosts of Girlfriends Past, 2009
Ohjaus: Mark Waters
Starring: Matthew McConaughey, Jennifer Garner and Emma Stone

OK tää on noloa. Siis katoin tän lentokoneessa. En valinnut ite. OK?!! 
Melkein pahempaa kuin kauhuelokuvat. Romanttiset elokuvat on hyviä joo, mutta siis Ben Affleckin varaan alunperin tehty mukaelma Charles Dickensin klassikosta Saiturin Joulu. Ok se tajuttiin olla tekemättä 2003, mutta joku keksi sitte kuitenki tehä sen 2009?! JA eikö siitä oo tehtyki jo joku elokuva, oon mä ainaki jonku nähny !!!?

Matthew McConaughey on ensinnäkin ihan liian söpöliini ollakseen karismaattinen naistenkaataja. Ok toisaalta päähenkilö onkin iha lässypikkupoika jonka kilpailu elämänsä rakkaudesta musersi jo varhaisilla vuosilla. Elikkä McConaughey on valokuvaaja Connor Mead. Hän on naistennaurattaja gigolo, joka vaihtaa kuhinointikumppania kuin sukkia. Connorin veli on menossa naimisiin ja avioliiton kahleita vastustava veliveikka lähtee paikanpäälle. Connoria alkaa kuitenkin vainota haamut. Arvatkaa mitä sitte käy? No huithapelista kasvaa kunnon mies elämänheilalleen(Jennifer Garner).

Että plääplääplää. Elokuvaa ei oikein pelasta mikään. Ällöä romantiikkaa siis. Mies on sika, ja muuttuu kuin salamaniskusta. Yliluonnollisuudesta ois voinu ottaa hupia irti vaikka kuinka, mutta ei ja Garner vaan hyörii elokuvassa statistina eikä tuo hahmojen välille mitään tunnelmaa. Odotin kuitenkin vähän huumoria kun kynäilijöina ovat kuitenkin olleet Jon Lucas ja Scott Moore, jotka tekivät myös The Hangoverin, joka taas oli hulvaton !Kaks tähtee vain siks että kuuen tunnin lennolla elokuva oli kuitenkin viihdettä joksikin aikaa :D

**

Human race is skxawng !

Avatar, 2009
Ohjaus: James Cameron
Starring: Sam Worthington, Sigourney Weaver, Zoe Saldana

James Cameron, maailmankaikkeuden hienoimman elokuvan Titanicin ohjaaja, mies joka kahmi kasan Oscareja kaksitoista vuotta sitten suostui vihdoin kuoriutumaan kotilostaan takasiin elokuvien maailmaan. Avatarta hypetettiin niin paljon ennen sen elokuviin tuloa, että ihan periaatteesta en halunnut elokuvaa heti katsoa. Ja oho meniki aika kauan enneku sen vuokrasin sitte. No saanpa hehkuttaa sitä itekseni nyt kun kaikki muut on jo siitä yli päässeet :D Cameron osoittaa jälleen olevansa vahvojen visuaalisten elokuvien ehdoton taituri. Avatarilla hän palaa sci-fi elokuvien pariin, löytyyhän Cameronin CV:stä elokuvia kuten Terminator yks ja kaks sekä Aliens, ei huonoa näyttöä ukon taidoista.

Avatar sijoittuu vuoteen 2154, jolloin ihmiset ovat matkanneet sadunomaisen kauniille Pandora -kuulle. Ja minkäpäs muunkuin rahan takia. Pandoran maaperä on täynnä harvinaista ja arvokasta älymetallia. Pandoralla asuvat sini-ihoinen alkuperäiskansa ei pidä siitä, että heidän luontoaan ja kulttuuriaan häiritään. Ihmisrotu on kuitenkin kehittänyt Na´vien lainakehoja joiden avulla he voivat soluttautua alkuperäisasukkaiden joukkoon. Näitä lainakehoja kutsutaan avatareiksi. Jake Sully on pyörätuolissa istuva sotilas ajautuu veljensä kuoleman vuoksi avatar ohjelmaan ja pääsee jälleen kokemaan kävelemisen ja juoksemisen ilot. Jake soluttautuu na´vien heimoon tiedonhakutarkoituksessa, mutta pikkuhiljaa na´vit alkavat merkitä miehelle enemmän ja enemmän.

Elokuvan käsikirjoitushan oli valmis jo aiemmin ja muhi laatikossa odotellen elokuvatehosteiden kehittymistä. Odottaminen kannatti. Cameronin visiot tietokoneella luodusta täysin uudenlaisesta maailmasta toimii. Pandora on täynnä hohtavia värejä, jylhiä maisemia, mielikuvituksellisia olentoja ja viimeisen päälle hiottua viidakkomaisemaa! Toimintakohtauset taas ovat jotain niin upeeta, saavat katsojan tuntemaan kuin itsekin lentäisi mukana! Ihan parhautta ! Sanat ei riitä kuvailemaan Avatarin kauneutta, se pitää ehottomasti kattoo ite !

Juonellisesti elokuva ei iha visuaalisuuden tasoa ole. Juoni ei tuo kovin uudenlaista tai ennaltaarvaamatonta kuviota katsojalle, mutta toimii kuitenkin hyvin. Käsikirjoitus ei tässä elokuvassa pääasia olekaan, eikä dialogeissakaan mitään mieleenpainuvaa ole. Näyttelijät vetävät roolinsa uskottavasti, vaikka Sigourneyltä odotin jotain vähän enemmän.

Elokuva asettuu suorintein Na´vien puolelle, kun ihminen kuvataan ahneeksi riistäjäksi, jollaisia oikeastaan ihmiset onkin ! Ihminen tuhoaa sumeilematta tieltään kaiken mikä estää määränpäähän pääsyn. Na´vit taas elävät symbioosissa luonnon kanssa kuin vanhanajan intiaaniheimot. Musiikit säestävät erinomaisesti jokaista elokuvan tunnelmaa ja harmittaakin että en ole elokuvaa 3D:nä nähnyt sillä silleen olis varmasti ollut vielä vaikuttavampi. Elokuvasta jää hyvä mieli ja tekee mieli huutaa WE WANT MORE ! James Cameron oot parhautta!

*****