When the rules no longer apply.

http://www.listal.com/list/film-sets-brigitte-lacomb

 Cracks, 2009

Ohjaus: Jordan Scott

Pääosissa: Eva Green, Juno Temple and María Valverde

Eletään 1930-lukua Englannissa, rikkaiden perheiden lapset asuvat sisäoppilaitoksessa ja ovat kuin yhtä suurta perhettä. Eräänä päivänä oppilaitokseen saapuu uusi asukas, espanjalainen Fiamma (Valverde), joka on lähetetty oppilaitokseen rangaistukseksi rakastuttuaan vanhempiensa mielestä väärään poikaan. Fiammassa on jotain salaperäistä ja valloittavaa, hän on sivistynyt, tumma, kaunis ja aikuismaisempi kuin muut tytöt. Hän saa oppilaiden uimamaikan Miss G:n hurmioon. Oppilaat ihannoivat sairaalloisesti Miss G:tä - jonka elämä on todellisuudessa kaikkea muuta kuin ihailtavaa. Muut oppilaat eivät pidä siitä että Fiamma varastaa opettajan huomion ja yleinen kaaos on valmis.

Elokuvan voimavarana toimivat uskomattoman hieno kameratyöskentely sekä roolisuoritukset. Elokuva ihannoi naisvartaloa, ja tuo hieman mieleen lesboelokuvankin aikeita, mutta kaataa positiiviset kuvitelmat siitä kuvaamalla homoseksuaalisuuden sairautena ja manipuloimisena. Olen vahingossa katsonut paljon Juno Templen elokuvia hiljattain, ja pojat siinä on tytössä ytyä. Tässäkin roolissaan hän loistaa joukkueenjohtajana, koko koulun päällepäsmärinä. Elokuvassa on runollinen tunnelma: aina ei tarvita vuorosanojakaan, kun voidaan vain tuijottaa merkitsevästi. Ei mikään uusi ja mieleenpainuva tarina, mutta iha mukava draama naiskatsojille.

***

As long as you don't choose, everything remains possible.

http://www.geekisthenew-black.com/2010/10/mr-nobody.html

Mr. Nobody, 2009

Ohjaus: Jaco Van Dormael

Pääosissa: Jared Leto, Sarah Polley ja Diane Kruger

Mr. Nobody on elokuva, joka sai minut pitkästä aikaa ihan hämmilleni. Elokuvan päähenkilö Nemo Nobody on ainoa elossa oleva kuolevainen vuonna 2092, joka viimeisiään vedellessä kertoo tarinaansa toimittajalle, joka haluaa tietää millaista elämä oli ennen kuolemattomuutta. Tarinan edetessä niin toimittaja kuin katsojakin on aivan H. Moilasena. Nemo kuvailee elämäänsä usealla eri tarinalla, jokainen eri naisen ja eri perheen kanssa. Kaiken perustana on lapsuuden ajan muisto, jossa hän joutui päättämään kummanko kanssa hän eläisi vanhempien erotessa. Hän kietoo tarinansa pieniin yksityiskohtiin, miten mikäkin päätös vaikuttaisi loppuelämään. Elokuva hyppii ihan varoittamatta eri aikoihin ja tarinoihin, joskin jokainen tarina on erotettu taidokkaasti musiikin ja tunnelman avulla. Elokuvan aiheet: rakkaus, elämä ja ylipäätään olemassaolo, ovat vaikeita aiheita - Ollaan siis jonkin suuremman äärellä.

Tärkeintä roolia elokuvassa esittää kuitenkin rakkaus, kolme Nemon naista, joista tärkein tuntuisi olevan Anna (Juno Temple, Diane Kruger) - suhde joka alkoi jo teini-iässä. Huolimatta raskaista aiheista elokuvaan on saatu mukaan toimivaa huumoriakin. Tunnelma onkin lempeä ja kaunis, ja jättää katsojalle miellyttävän kokemuksen tunteen. Enpä usko, että vastaavaa ihan heti saadaan katsoa, mutta toisaalta kyllähän sitä kymmenen vuoden tekoprosessin aikana jotain ainutlaatuista pitäisikin syntyä. Outo kerrontatapa ja elokuvan pitkä kesto johti aluksi pieneen ällötykseen ja tyypertymiseen, mutta elokuva vaatikin pientä jälkipohdintaa. Plussaa ehdottomasti perhosvaikutus viittauksesta ! Ja saihan se miettimään, että olisko elämä mitään ellei tietäisi kuolevansa, eikö välttämätön kuolema juuri tee elämästä ainutlaatuista ja elämisen arvoista?

****

Bad trip / Good trip ?

http://www.toutlecine.com/images/film/0022/00226511-99-francs.html

99 francs, 2007

Ohjaus: Jan Kounen

Pääosissa: Jean Dujardin, Jocelyn Quivrin ja Patrick Mille

Mainosmaailman kiemuroihin perustuva 99 francs (99 Frangia) on tähänastisista karmein kuvaus nykymaailman markkinoinnin menosta. Mainosteollisuutta ei ole missään elokuvassa kuvattu kovin hienona alana, mutta ei sitä koskaan näin rumana ole kuvattu.  Octave Parengo (Jean Dujardin) elämä muodostuu lähinnä rahan hankkimisesta keinolla millä hyvänsä, huumeista, seksistä ja omasta idioottimaisesta käyttäytymisestään. Tultuaan jätetyksi, ainoasta suht toimivasta parisuhteestaan hän löytää edes rahtusen omatuntoa itsestään. Hän pilaa ison mainoskamppanjan ja hyökkää mainosmaailmaa vastaan. 

Elokuvasta ei taas voinut erehtyä, tiukkaa ranskalaista tekemistä. Värikästä, visuaalista, outoa, erilaista, nopeaa leikkausta, älykästä dialogia ja vaikuttavaa musiikkia. Jean Dujardin (joka jotenkin on ihan kuin Alan Rickman) vetää roolinsa erinomaisesti. Elokuvan seuraaminen ei kyllä ollut huumetrippeineen mitään kevyttä ja luulenpa, että se joka ei mainosmaailman sontaa tunne tai tiedosta, ei elokuvaa jaksa seuratakkaan. Mutta ihan mukava pyllistys kaupalliselle maailmalle tämä. 

***1/2

I've seen every possible ending. None of them are good for you.

Next, 2007

Ohjaus:  Lee Tamahori

Pääosissa:  Nicolas Cage, Julianne Moore and Jessica Biel

Cris Johnson (Cage) on ihmemies. Ei McGyver, mutta hänellä on kyky nähdä tulevaisuuteen, mutta vain muutaman minuutin päähän. Jotain kummaa tapahtuu, Cris näkee Liz Cooperin (Biel) kauemmas tulevaisuuteen. FBI:n agentti Callie Ferris (Julianne Moore <3) on huomannut Crisin kyvyt ja uskookin, että Cris voi pelastaa USA:n terroristi iskulta. Cris ei usko pystyvänsä tähän ja lähtee Lizin löydettyään karkureissulle ja joutuu näin terroristien ja FBI:n takaa-ajamaksi. 

Ihan perushyvvää trilleriä siis. Mukavan yllättäviä juonenkäänteitä, melko tuore idea- mutta terroristeja- c´moon, aika käytetty idea jo ! Elokuva perustuu Philip K. Dickin novelliin Golden Man, jossa terroristit olivatkin mutantteja - oisko ees ollu siistimpi idea ! Noh, Cage sopii Crisin rooliin ihan kivasti, ja oikeastaan eipä tässä elokuvassa muut paljon voikkaan loistaa. Kaiken kaikkiaan viihdyin yllättävän hyvin tämän puolitoistatuntisen ajan.

***

Heck yes! I'd vote for you.

 Napoleon Dynamite, 2004

Ohjaus: Jared Hess

Pääosissa: Jon Heder, Efren Ramirez ja Jon Gries

Napoleon Dynamite on loistokas leffa, joka ilmestymisvuonnaan kahmi melkeinpä kaikki mahdolliset indie-palkinnot. Napoleon on niin järkyttävä luuseri-nörtti, että se jo tekee Napoleonista supercoolin ! Hän asuu kolmekymppisen Kip- veljensä, mummonsa ja Tina- laaman kanssa. Mummolla on salattu rehaus elämä, jonka tuoksinnassa hänen häntäluunsa katkeaa. Ällö lipevä Rico-setä astuu apuun.

Kun Napoleonin ystävä, meksikolainen Pedro asettuu ehdolle koulun puheenjohtajaksi, Napoleon auttaa ystäväänsä vaalikamppanjassa.

Elokuvaa ei kannata ottaa kovin tosissaan. Olenkin huomannut, että parhaiten se toimiikin jäätävässä krapulatilassa. Kaikki elokuvan henkilöt ovat kärjistettyjä hahmoja perinteisestä jenkkikulttuurista. Elokuva kritisoi omalla tavallaan tämän maailman pinnallisuutta. Jon Heder on Napoleonin osaan kuin luotu. Aneeminen puhetapa ja noloimmat kommentit saavat katsojan nauramaan kuollakseen. Muutenkin elokuvan tunnelma on outo, odottava, hykerryttävä ja huvittava. Kokonaisuus on jotain uutta ja omaperäistä, superhauskaa ja toisaalta niin viimeisen päälle älyllä tehty. Luulisin, että elokuva jakaa mielipiteitä, eivätkä kaikki ole tällaisen huumorin ystäviä, mutta minuun tämä uppoaa kuin vaarivainaan valurauta ankkuri !

****1/2

Where is Thelma & Louise Indeed ?!

http://www.moviezeal.com/hes-just-not-that-into-you/

He´s Just Not That Into You, 2009

Ohjaus: Ken Kwapis

Starring: Ginnifer Goodwin, Ben Affleck, Drew Barrymore, Jennifer Aniston, Scarlett Johansson, Bradley Cooper, Jennifer Connelly, Kris Kristofferson

Huh, mikä joukko nimekkäitä näyttelijöitä. Elokuva kertoo joukosta erilaisia sekopää ihmisiä. Alkutilanteessa on pariskuntia, joilla on omat ongelmansa ja toisaalla taas sinkkuja, jotka haluaisivat olla parisuhteessa. Voi arvata, että nämä kaikki tyypit loppujen lopuksi liittyvät toisiinsa jollain lailla. Melkonen soppa ja romanttinen komedia rullaa. Kyllähän se karua on, että pienestä asti opetetaan, että hevonen potkii rakkaudesta. MITÄ? en minä ainakaan potki rakkaudesta. Harvoin on väkivalta rikoksien syynä rakkaus. "en mie sitä äijää kännissä tahallani puukottanu ko rakkauvvesta mie vuaa"

Kohderyhmä: Ehdottomasti naiset. Stereotyyppistä lässynläätä sanon minä vaikka nainen olenkin. NAISET ryhdistäytykää. Eritoten elokuvassa ärsytti Gigi, joka muuttuu ihan sekopääksi kun ei meinaa löytyä sitä oikeaa ihan heti. Plussaa siitä annan, että lopussa ei ihan kaikki saa toisiaan. 

Ei oo polokupyörässä mittää uusiks keksimistä.

*

Fucking russian people !

http://sponsorimpact.wordpress.com/2010/01/11/time-to-stop-the-injustice/

Trade, 2007

Ohjaus: Marco Kreuzpaintner

Näyttelijät: Kevin Kline, Kathleen Gati ja Paulina Gaitan 

Toimittaja Peter Landesmanin kirjoittamaan ja New York Times Magazinessa julkaistuun artikkeliin perustuva Trade (Tervetuloa Amerikkaan) on koskettava tarina yhdestä maailman hirveimmästä riistosta, ihmiskaupasta. Ihmisenpaskojen muodostamasta joukkiosta, joka salakuljettaa vuosittain noin miljoona lasta ja naista väkisin kodeistaan seksiorjiksi ympäri maailmaa. Mitä neitsyempi sen parempi. Tapahtumien keskipisteessä on 15-vuotias teinipoika Jorge (Cesar Ramos), jonka pikkusisko kidnapataan keskellä päivää aurinkoisesta Mexico Citystä. Jorge lähtee jäljittämään kaappaajia. Hän matkaa laittomasti rajan yli Yhdysvaltoihin yksityisetsivä Ray Cheridanin (Kevin Kline) auton  takakontissa. Pienen tahtojen taistelun jälkeen Ray ja Jorge päätyvät etsimään Jorgen siskoa yhteistuumin. 

Onneksi elokuva ei näytä kaikkia kauheuksia suoraan katsojalle, mutta saa katsojan silti pysähtymään kuin tiiliseinään juoksisi. Elokuva on koskettava ja saa olon epätoivoiseksi. Tällaista on oikeasti olemassa ! Ilman pieniä Hollywood -maisia nokareita elokuva olisi ollut varmasti vielä todenmukaisempi. Kline veti roolinsa jotenkin alavireisesti, jopa Ramos veti roolinsa valovoimaisemmin, vaikka hänellä ei kokemusta ole puoliksikaan yhtä paljon. Aiheena ei mikään uusi, mutta vetää aina yhtä totiseksi.

***1/2

'

sinulle vaikka tuhannesti !

http://filmsufi.blogspot.com/2009/11/kite-runner-marc-forster-2007.html

Kite Runner, 2007

Ohjaus: Marc Forster

Käsikirjoitus: David Benioff (elokuvan kässäri), 

Khaled Hosseini(kirjaan perustuva)

Näyttelijät: Khalid Abdalla, 

Ahmad Khan Mahmoodzada and Atossa Leoni

Elokuva Kite Runner on koskettava tarina kahdesta pojasta, Amirista ja Hassanista. He asuvat Afganistanissa, jossa on meneillään suuria vaarallisia muutoksia. Pojat lennättävät leijoja ja juoksevat niitä etsien. Hassan on koko kaupungin paras leijanhakija, uskollinen ystävä sekä Amirin palvelija. Hassan on urhea pieni poika, mutta joutuu kokemaan jotain hirveintä mitä on mahdollista. Amir näkee tapauksen kulman takaa, mutta ei kerro kenellekkään mitä näki. Poikien ystävyys alkaa rakoilla. Kun Afganistaniin syttyy sota pojat joutuvat eroon toisistaan kokonaan. Amir kasvaa aikuiseksi USA:ssa, mutta saa puhelun jonka mukaan hänen on pelastettava Hassanin poika talibaanien kynsistä. Amir palaa juurilleen, vaaralliseen Afganistaniin.

Elokuva herättää suuria tunteita. Maailma on epäreiluutta täynnä. Se saa ajattelemaan, että jossain oikeasti tapahtuu tuollaisia asioita. Juuri tämän todenmukaisuuden vuoksi elokuva koskettaakin niin kovasti, eikä tunnu lainkaan teennäiseltä. Elokuva on hienosti tehty ja leijakohtaukset tuovat tarinaan jotain sadunomaisuuttakin. 

Jokainen tarvitsisi sellaista ystävää, millainen Hassan oli Amirille. Amirkin ymmärtää tämän ja onkin hienoa katsoa mitä kaikkea Amir on valmis kokemaan hyvittääkseen kuolleelle ystävälleen menneisyyden vääryyksiä. Yksi hienoimmista elokuvista siis. Meillä ainakin istui kaksi liikuttunutta kyynelsilmäistä vosua vierekkäin sohvalla vielä elokuvan lopputekstejä tiiraillessa.

****1/2

We're not fuck-ups.

http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/films/reviews/away-we-go-15-1789196.html

Away We Go, 2009

Ohjaus: Sam Mendes

Käsikirjoitus: Dave Eggers, Vendela Vida 

Näyttelijät: John Krasinski, Maya Rudolph and Allison Janney 

Away We Go, kertoo hieman yli kolmekyppisestä parista, Burtista (Krasinski) ja Veronasta (Rudolph), joilla on vapaus mennä minne vain, mutta joilla ei ole mitään hajua mikä olisi sitten oikea paikka mennä. Verona on raskaana ja pari alkaa miettiä ovatko he epäonnistujia. Yli kolmekymppisenä pitäisi olla jo asettunut aikuismaiseen elämään, ja hyvänen aika heillä on pahvi-ikkuna !!! Kun vielä ainoat ihmiset, Burtin vanhemmat, lähtevät pois maasta, he päättävät että heidänkin olisi parasta etsiä uusi koti. Tehdään siis lista mahdollisista sosiaalisista verkostoista: Veronan vanha pomo, luonnollinen koti - hippi LN (<3 Maggie Gyllenhaal), vanhoja koulukavereita, Veronan sisko... Matka alkakoon.

Mendes on ohjannut hienoja elokuvia viime aikoina. Revolutionary Road viimeisimpänä, oli huomattavasti raskaampi aihe kuin tämä, mutta aina ei tarvitsekkaan surkutella. Burt ja Verona on aivan super hellyyttävä pari ja heidän keskusteluitaan on ilo seurata. Näyttelijät ovatkin luoneet aivan upean siteen välilleen, josta ei lämpöä puutu. Mendes osaa myös luontevasti vaihtaa tunnelman humoristisesta vakavampaan. Eikä nauruakaan elokuvaa katsoessa voinut välttää. Ihanan hyväntuulinen ja elämää täynnä oleva pätkä! 

Ps. Enkä voinut olla ihailematta Mayan kauneutta ja voeee sitä kiharaa tukkaa !!

****

why not die for an idea..?

http://www.tribute.ca/galleries/the-life-of-david-gale/4189/

The Life of David Gale, 2003

Ohjaus: Alan Parker

Käsikirjoitus: Charles Randolph 

Starring: Kevin Spacey, Kate Winslet ja Laura Linney

David Gale (Spacey) on filosofian professori, kuolemantuomiota vastustavan ryhmän aktiivijäsen, pienen pojan isä sekä erittäin älykäs mies. Jotain meni pieleen ja nyt hän odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa Teksasilaisessa vankilassa. Ennen kuolemaansa hän haluaa kertoa tarinansa toimittajalle, ja tähän tehtävään hän huolii ainoastaan Bitsey Bloomin (Winslet). Gale on tuomittu kuolemaan työkaverinsa Constancen murhasta. He molemmat kuuluivat tähän kuolemantuomion vastustus ryhmään ja olivat mys hyvin läheisiä ystäviä. Mies väittää olevansa syytön, mutta todisteet puhuvat muuta. Leffassa hypitään ajasta toiseen varsin sulavasti, kun toisaalla kerrotaan Galen menneisyydestä ja toisaalla seurataan Bitseyn juoksua ajan kanssa, hänen koittaessa todistaa Galen syyttömyys.

Leffan sanoma on selvä. Onko kuolemantuomio oikeutettua? Miten usein syyttömiä tuomitaan kuolemaan? Kate Winslet ei saa ihan tuotua kaikkea potentiaaliaan esiin tässä syyttömän miehen auttajan roolissaan, mutta tekee silti loistavaa työtä jälleen kerran. Laura Linney taas vetää tähän astisista parhaimman roolisuorituksensa (mitä nyt häntä olen elokuvissa nähnyt). Kevin Spaceyn kuolemaansa odottava mies nostaa tunteet pintaan surullisilla tarinoillaan. Harmillisen vähälle huomiolle on tämä elokuva jäänyt, kun ajattelee miten toimiva ja mielenkiintoa ylläpitävä kokonaisuus tämä on.

****

I love you big

http://www.list.co.uk/article/17982-fireflies-in-the-garden/

Fireflies in the Garden, 2008

Ohjaus: Dennis Lee

Käsikirjoitus: Robert Frost (runo), Dennis Lee

Näyttelijät: Ryan Reynolds, Willem Dafoe and Emily Watson

Fireflies in the Garden-dvd:n kannessa komeili melko lista nimekkäitä näyttelijöitä. Lisäksi elokuva vaikutti poikkeavalta suurten kaupallisten elokuvien seassa. Elokuva on tarina perheestä, jonka diktaattori isä saa muutkin perheenjäsenet huonolle mielelle. Isä Charles (Willem Dafoe) on yliopiston opettaja sekä kirjailija. Joskin ilmeisesti huono sellainen. Ura on jämähtänyt paikalleen, ja aiheuttaa miehelle turhautumista. Huono tekosyy käyttäytymiselleen, mutta syy kuitenkin.

Elokuva rinnastaa menneisyyttä ja nykyhetkeä pyrkien siirtymään samankaltaisista tilanteista toisiinsa (melko kömpelösti mielestäni). Eniten tämän yksinvaltias isän turhautumisesta kärsii hänen poikansa Michael (Cayden Boyd) ja ohessa hänen vaimonsa (Julia Roberts). Nykyhetkessä aikuinen Michael (Ryan Reynolds) matkustaa serkkunsa luo äitinsä valmistujaisiin. Hän on kuin myös kirjailija ja keskellä avioliitto-ongelmia. Samaan aikaan hänen vanhempansa päätyvät kuolonkolariin.

Surutyö repii auki jokaisen syvimmät haavat. Isä tuntuu jatkavan poikansa vainoamista ja poika koettaa tasapainoilla vihan ja sovinnonteon keskellä. Menneisyydestä kertovat hetket saavat katsojan vihaamaan Charles isää ja tekee sovinnon tekemisestä järjettömän tuntuista.

Oikeastaan nimekäs näyttelijäkaarti onkin elokuvan pelastus. Itse tarina ja ohjaajan amatöörimäisyys peittyvät hienojen roolisuoritusten varjolla. Julia Roberts ja Emily Watson vetävät elokuvaa vahvasti suvun naisina ja voih Willem Dafoe ei muuhun rooliin sovikaan kuin hirviö-isäksi. Ryan Reynolds ei ole mikään ehdoton valinta tunneongelmaiseen Michaelin rooliin, mutta hänkin suorittaa roolinsa oksti. Robert Frostin koskettava runo on elokuvan keskiössä ja aiheesta olisi varmasti saatu enemmänkin syvällisyyttä irti, mutta vahvaa amerikkalaista perhedraamaa tämä silti on.

Here come real stars to fill the upper skies,
And here on earth come emulating flies,
That though they never equal stars in size,
(And they were never really stars at heart)
Achieve at times a very star-like start.
Only, of course, they can't sustain the part.

-Robert Frost- 

***

Aren't you a little old for all this?

http://elokuvauutiset.fi/site/dvd-arvostelut/ulkomaiset/1941-solitary-man-2009

Solitary Man, 2009

Ohjaus: Brian Koppelman, David Levien

Näyttelijät: Michael Douglas, Susan Sarandon and Jesse Eisenberg

Solitary Man, on tarina supliikkimiehestä, jonka elämä on yhtä rallia. Ben Kalmen (Douglas) on autokauppias ja kiireinen mies. Lääkärintarkastuksessa ilmeneet poikkeamatkaan eivät miestä hetkauta. Noh. Kuuden vuoden jälkeen, yritys on kaatunut, avioliitto päättynyt ja mies elää kuin nuori gigolo. Hän tapailee Jordania (Mary Louise Parker), mutta ilmeisesti naisystävän lapsen kanssa ei kannata harrastaa seksiä. Vaikutusvaltainen Jordan heittää miehen viimeisetkin uran muruset viemäriin.

Solitary man on yhdenmiehen show. Elokuva ei anna sivurooleille minkäänlaista mahdollisuutta loistaa. Näinkin nimekkään poppoon yhteistyön olisi luullut tuottavan enemmän. Syvällisyyttä ei vain löydy. Kertoo paljon ettei elokuvasta jäänyt juuri tätä enempää sanottavaa. 

*1/2

eeeeii oo synti eikä häppee syntyy lappiin !

http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite/Lappi/1194655660808/artikkeli/napapiirin+sankareilla+jo+yli+200+000+katsojaa.html

Napapiirin sankarit, 2010
Ohjaus: Dome Karukoski

Näyttelijät: Pamela Tola, Jasper Pääkkönen, Kari Hietalahti, Kari Ketonen, Jussi Vatanen 

Janne (Vatanen) on työtön. Ei oo huvittanu poikaa tehdä oikein mitään. Jannen avovaimo Inari (Tola) alkaa menettää hermonsa saamattoman siippansa kanssa. Janne kun ei onnistu hankkimaan edes digiboxia, jota varten Inari antoi rahatkin valmiiksi. 

Tarinassa kertojana toimii Kapu (Pääkkönen), jonka monologit ei iha vakuuta. Murre kun ei tunnu kovin luontevalta jätkän suusta. Ja oikeastaan murre ei tunnu yhdenkään näyttelijän suusta kovin luontevalta. Mutta. Elokuvan koominen ote ja viittaukseet Odysseiaan huvittavat. Matkaan mahtuu niin myrsky, seireenit, noita ja paha jättiläinen (venäläinen ukko).

Vitsit alittavat rimaa ällö mieshuumorillaan, mutta voiko muuta odottaa kun autonkin rekkari on TIS-51? Kaikesta huolimatta elokuvassa on hyväntuulista suomalaista meinikiä. Hahmot ovat kärjistettyjä suomalaisia juntteja, mutta omalla tavallaan hellyyttäviä, vaeltaessaan läpi harmaan kiven rakkauden ja ennekaikkea ystävyyden vuoksi. Yllättävän hyvää suomalaiseksi siis. 

***

Mama bakes a pie !

http://www.bangitout.com/articles/viewarticle.php?a=2075

Waitress, 2007
Ohjaus: Adrienne Shelly
Käsikirjoitus: Adrienne Shelly  

Näyttelijät:Keri Russell, Nathan Fillion ja Jeremy Sisto

Jenna (Russell) on töissä pienessä kylässä piirakka ravintolassa. Ja voi pojat Jenna on hyvä työssään. Piirakat valmistuu kuin liukuhihnalla. Mikään muu ei sitten tunnukkaa sujuvan. Jennan mies on täysin urpo ja kaiken lisäksi hän saa tietää olevansa raskaana tälle ääliöuunolle. Noh, abortti ei ole vaihtoehto, joten lääkäriin ja kuuntelemaan mitä raskaus tuo tulleessaan. Pian Jenna löytääkin itsensä useamminkin kuin olisi tarve tohtori Pomatterin (Fillion) vastaanotolta. 

Jennan elämä tuntuu olevan yhdenihmisen helvetti. Eikä ei toivottu raskaus helpota asiaa lainkaan. Aviomies Earlia voisin henkilökohtaisesti pamauttaa pesäpallomailalla munille. Russel tekee roolinsa hyvin ja muutkin näyttelijät tohottavat rinnalla mukavasti. Elokuva on mustista hetkistään huolimatta niin elämää täynnä, että katsoja alkaa eläytymään Jennan elämään ja Jennan kestohymyn mukana on helppo hymyillä. 

***1/2

Evil... well, it's just cooler.

http://www.bscreview.com/2010/11/megamind-review/

Megamind, 2010 

Ohjaus: Tom McGrath

Käsikirjoitus: Alan J. Schoolcraft, Brent Simons

Äänet: Will Ferrell, Jonah Hill ja Brad Pitt

 

Planeetta kaukana kaukana täältä on tuhoutumaisillaan. Pieni sininen isopään alku lähetetään kapselilla turvaan. Naapuriplaneetalla tuntuu olevan sama tilanne. Vauva ammutaan sieltäkin. Molemmat kapselit päätyvät planeetta maahan. Sininen sankarinalku tuntuu olevan alusta alkaen hieman huono-onninen. Vauvat päätyvät hiiieman erilaisiin perheisiin. Ei mee nallekarkit tasan. Sinisestä isopäästä kasvaa Megamind ja kauniista kaikkienrakastamasta sankarista kasvaa komea ja suuriegoinen Metro Man. Heistä muodostuu pahin taistelupari aikoihin. Ainoana tehtävänään vain tuhota toinen.  

Mutta jotain kummaa tapahtuu, paha voittaa hyvän?!!! Kaupunkin vaipuu Megamindin alaisena rikollistaantumaan ja masennukseen. Mutta mitä? Paha ei olekaan tyytyväinen. Päivät ovatkin tylsiä. Vihattu vastustaja onkin nyt kaivattu vastustaja. Elikkäs melkosen piristävää animaatiota. Loppu on toki arvattava, mutta entäs sitten. Vihdoin lastenelokuvaa hieman erilaisella opetuksella !

***1/2

It had never occurred to me that our lives, so closely interwoven, could unravel with such speed.

http://www.csmonitor.com/The-Culture/Movies/2010/0924/Never-Let-Me-Go-movie-review

Never Let Me Go, 2010
Ohjaus: Mark Romanek
Käsikirjoittajat: Alex Garland, Kazuo Ishiguro
Pääosanäyttelijät: Keira Knightley, Carey Mulligan and Andrew Garf

Uskomattoman surullinen Never Let Me Go käsittelee ihmisiä eliminä ihan uudenlaisella tavalla.

Kathy (Meikle-Small/Mulligan), Ruth (Purnell, Knightley) ja Tommy (Rowe/Garfield) ovat ystävyskolmikko Hailshamin sisäoppilaitoksessa Englannissa. Oppilaitoksen tehtävänä on kasvattaa lapset terveellisesti ja perinteikkäästi kuuliaisiksi Englannin kansalaisiksi. Oikeastaan millään muulla ei olekaan väliä kuin tuolla terveellisyydellä. Hailshamin lapset eivät yhteiskunnalle ole kuin elinluovuttajia! Heidät on tarkoitettu kasvatettavaksi tarpeeksi vanhoiksi, kunnes tiettyyn "kypsään" ikään tullessaan he muuttavat kyläyhteisöön, josta he siirtyvät omaan loppuunsa. Heiltä viedään elin elimeltä, joilla pelastetaan "oikeita" ihmisiä. Kuitenkin nämä "elimet" Kathy, Ruth ja Tommy tuntevat ihan oikeita tunteita: rakkautta, vihaa, mustasukkaisuutta, pelkoa... He koittavat jopa anoa pelastusta kohtalostaan kuulemansa huhun perusteella, jonka mukaan jos on aidosti rakastunut saa armahduksen.

Kenellä sitten oikeasti on oikeus elämään? Elokuva tunkeutuu syvälle ja saa lähes voimaan pahoin.

Elokuvan rauhallinen kerronta sopii tunnelmaan erinomaisesti. Eikä kyseistä elokuvaa olisi voinutkaan kuvitella muualle kuin harmaaseen Englantiin. Mulligan tekee loistavan roolisuorituksen surullisena ujona Kathynä. Elokuva tekee lähes sanattomaksi koskettavuudellaan. Kuolemaa ei pääse karkuun... mutta että se tulee noin sydäntäraastavasti tekee olon toivottomaksi.

****

one step at a time...

http://collider.com/life-as-we-know-it-trailer-katherine-heigl-josh-duhamel-christina-hendricks/28893/

Life As We Know It, 2010

Ohjaus: Greg Berlanti

Starring: Alexis Clagett, Brooke Clagett, Brynn Clagett, Christina Hendricks, Hayes MacArthur, Josh Duhamel, Josh Lucas, Katherine Heigl

Life As We Know It, suom. (kömpelöä) saman katon alla, kertoo Hollysta (Heigl) ja Messeristä (Duhamel), jotka päätyvät ystäväpariskuntansa kuolemankolarin seurauksena kasvattamaan heidän pientä Sophie vauvaansa. Holly ja Messer vihaavat toisiaan ja ei siis olekaan ihme, että kun tämä sotapari muuttaa ystäviensä taloon kasvattamaan tyttöä yhteiselo ei ole ruusuilla tanssimista. Ennalta-arvattavaa rakkauskomediaa siis luvassa!

Noh, on elokuvassa ihan kivojakin puolia. Lapsen kasvatusta kuvataan melko realistisesti; vauvat kakkii, vie paljon rahaa, sotkee, sairastuu, itkee jne. Ei oo heleppoo. Näyttelijät vetää roolinsa ihan ok hyvin. Heigl on Heigl ja Messerinä Dunhamel on ärsyttävä playbohy juntti. Onneks rakkaus voittaa kaiken. Tulipa siinä lennon aikana sitten hieman kyyneliäkin vuodatettua tämän elokuvan parissa. 

**1/2

Oh, yes. There will be blood.

http://www.dvdplaza.fi/leffakanta/image/10848

Saw II, 2005

Ohjaaja: Darren Lynn Bousman

Starring: Donnie Wahlberg, Franky G, Shawnee Smith, Tim Burd, Tobin Bell

Sawin jatko-osa Saw 2 on juuri sellainen kuin sen tulee ollakkin. Vaikka edeltäjänsä pienen budjetin elokuvana menestyikin mukavasti, jatko-osasta ei onneksi ole tehty suuren luokan rahastuselokuvaa. Jigsaw (Bell) on palannut jälleen. Hänet saadaan kiinni heti elokuvan alussa, mutta pian selviääkin, että hänellä on peli jo käynnissä. Joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä on suljettuna taloon, johon pumppautuu vaarallista hermokaasua. Talossa on myös etsivä Matthewsin (Wahlberg) poika. Vasta-aine ruiskuja löytyy ympäri taloa, jokaiselle yksi. Mutta valitettavasti myös sadistisia ansoja löytyy jokaiselle yksi. Ja aikaa on rajallisesti.

Saw II on vaikuttava elokuva. Ovelia kuolemia, raakaa väkivaltaa ja erittäin mehukkaan loppukäänteen sisältävä elokuva jatkaa Saw sarjaa hienosti, vaikkei ihan edeltäjänsä tasolle pääsekkään. 

***

GAME OVER !

 

 

http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=40&tid=132611

Saw, 2004

Ohjaus: James Wan

Starring: Leigh Whannell, Cary Elwes, Danny Glover, Ken Leung, Dina Meyer, Monica Potter

Kauhuelokuvista hienoin Saw on James Wanin esikoisohjaus, joka on niin rujo, että on jo kaunis. Idea on sinällään yksinkertainen. Kaksi miestä heräävät tyhjässä, ruosteisessa pesuhuoneessa, kahlittuna jalastaan putkistoihin. Huoneen keskellä makaa kuollut mies. Käsissään kasettinauhuri ja revolveri. Miehet löytävät kasetit myös omista taskuistaan. Tohtori Lawrence Gordon (Elwes) tajuaa kuunneltuaan nauhansa, kuka heidät tähän läävään on tuonut. Adam (Whannell) menettää hermonsa, kun tohtori kertoo sarjamurhaajasta nimeltään Jigsaw, joka lienee miehet napannut. Miehillä on vajaa seitsemän tuntia aikaa päästä pälkähästä, yhdessä tai erikseen. Let the game begin !
Saw on ainoita kauhuelokuvia, joita olen suostunut katsomaan. Se on hyvin sadistinen, mutta toisaalta myös älykäs trilleri, jossa ei ainoastaan leikitä verellä.Näyttelijäsuoritukset hieman ontuvat, mutta sen ymmärtänee, kun tietää että elokuva on kyhätty kokoon ainoastaan 18 päivän aikana ! Pienen budjetin elokuvana Saw loistaakin kekseliäisyydellään ja tarinallaan. Ja ainakin omat kynteni saivat kyytiä tämän puolitoistatuntisen aikana. ***1/2

Am I or am I not?

Bröderna Karlsson, 2010

Ohjaaja: Kjell Sundvall

Päätähdet: Björn Bengtsson, Carl-Philip Andersson and Jonathan Andersson

Bröderna Karlsson, elikkä Karlssonin veljekset kertoo kaksosista, jotka eivät edes tienneet toistensa olemassaolosta. He kohtaavat äitinsä kuoltua perinnön jaossa. 

Björn Bengtsson vetää molemmat roolit, niin Nicklaksen kuin Hassenkin. Nicklas asuu Tukholmassa ja on menestyksekäs, pedanttinen asianajaja. Hänellä ei ole perhettä ja näin ollen onkin hyvin omistautunut uralleen. Nicklas on pomon suosikki ja firmassa huhutaankin, että hänestä olisi tulossa firman historian nuorin osakas. Nicklas on kasvanut rikkaassa perheessä, kun kaksosten äiti joutui antamaan toisen pojista pois. Hasse taas asuu pohjoisessa perheineen. Hän on pahamaineinen naisten mies ja täyhulttio. Kun Hasse saapuu Nicklaksen luo kylään alkaa kaaottinen tapahtumien lumivyöry, joka ei ota loppuakseen.

Elokuva oli melko viihdyttävä komedia siitä miten kaksoset voivat olla täysin eri maailmasta. Miten kasvatus on vaikuttanut kummankin pojan elämänarvoihin ja miten veljeys voi yhdistää vielä niinkin monen vuoden jälkeen. Välillä tuntui kuitenkin, että eikö nuo vastoinkäymiset voisi jo loppua ja alko ahistaa kun kaikki meni elokuvassa niin päin pyllyä ! Mut melko peruskauraa.

***

Älä tee niinku mä.

Ghosts of Girlfriends Past, 2009

Ohjaus: Mark Waters
Starring: Matthew McConaughey, Jennifer Garner and Emma Stone

OK tää on noloa. Siis katoin tän lentokoneessa. En valinnut ite. OK?!! 

Melkein pahempaa kuin kauhuelokuvat. Romanttiset elokuvat on hyviä joo, mutta siis Ben Affleckin varaan alunperin tehty mukaelma Charles Dickensin klassikosta Saiturin Joulu. Ok se tajuttiin olla tekemättä 2003, mutta joku keksi sitte kuitenki tehä sen 2009?! JA eikö siitä oo tehtyki jo joku elokuva, oon mä ainaki jonku nähny !!!?

Matthew McConaughey on ensinnäkin ihan liian söpöliini ollakseen karismaattinen naistenkaataja. Ok toisaalta päähenkilö onkin iha lässypikkupoika jonka kilpailu elämänsä rakkaudesta musersi jo varhaisilla vuosilla. Elikkä McConaughey on valokuvaaja Connor Mead. Hän on naistennaurattaja gigolo, joka vaihtaa kuhinointikumppania kuin sukkia. Connorin veli on menossa naimisiin ja avioliiton kahleita vastustava veliveikka lähtee paikanpäälle. Connoria alkaa kuitenkin vainota haamut. Arvatkaa mitä sitte käy? No huithapelista kasvaa kunnon mies elämänheilalleen(Jennifer Garner).

Että plääplääplää. Elokuvaa ei oikein pelasta mikään. Ällöä romantiikkaa siis. Mies on sika, ja muuttuu kuin salamaniskusta. Yliluonnollisuudesta ois voinu ottaa hupia irti vaikka kuinka, mutta ei ja Garner vaan hyörii elokuvassa statistina eikä tuo hahmojen välille mitään tunnelmaa. Odotin kuitenkin vähän huumoria kun kynäilijöina ovat kuitenkin olleet Jon Lucas ja Scott Moore, jotka tekivät myös The Hangoverin, joka taas oli hulvaton !Kaks tähtee vain siks että kuuen tunnin lennolla elokuva oli kuitenkin viihdettä joksikin aikaa :D

**

Human race is skxawng !

Avatar, 2009

Ohjaus: James Cameron

Starring: Sam Worthington, Sigourney Weaver, Zoe Saldana

James Cameron, maailmankaikkeuden hienoimman elokuvan Titanicin ohjaaja, mies joka kahmi kasan Oscareja kaksitoista vuotta sitten suostui vihdoin kuoriutumaan kotilostaan takasiin elokuvien maailmaan. Avatarta hypetettiin niin paljon ennen sen elokuviin tuloa, että ihan periaatteesta en halunnut elokuvaa heti katsoa. Ja oho meniki aika kauan enneku sen vuokrasin sitte. No saanpa hehkuttaa sitä itekseni nyt kun kaikki muut on jo siitä yli päässeet :D Cameron osoittaa jälleen olevansa vahvojen visuaalisten elokuvien ehdoton taituri. Avatarilla hän palaa sci-fi elokuvien pariin, löytyyhän Cameronin CV:stä elokuvia kuten Terminator yks ja kaks sekä Aliens, ei huonoa näyttöä ukon taidoista.

Avatar sijoittuu vuoteen 2154, jolloin ihmiset ovat matkanneet sadunomaisen kauniille Pandora -kuulle. Ja minkäpäs muunkuin rahan takia. Pandoran maaperä on täynnä harvinaista ja arvokasta älymetallia. Pandoralla asuvat sini-ihoinen alkuperäiskansa ei pidä siitä, että heidän luontoaan ja kulttuuriaan häiritään. Ihmisrotu on kuitenkin kehittänyt Na´vien lainakehoja joiden avulla he voivat soluttautua alkuperäisasukkaiden joukkoon. Näitä lainakehoja kutsutaan avatareiksi. Jake Sully on pyörätuolissa istuva sotilas ajautuu veljensä kuoleman vuoksi avatar ohjelmaan ja pääsee jälleen kokemaan kävelemisen ja juoksemisen ilot. Jake soluttautuu na´vien heimoon tiedonhakutarkoituksessa, mutta pikkuhiljaa na´vit alkavat merkitä miehelle enemmän ja enemmän.

Elokuvan käsikirjoitushan oli valmis jo aiemmin ja muhi laatikossa odotellen elokuvatehosteiden kehittymistä. Odottaminen kannatti. Cameronin visiot tietokoneella luodusta täysin uudenlaisesta maailmasta toimii. Pandora on täynnä hohtavia värejä, jylhiä maisemia, mielikuvituksellisia olentoja ja viimeisen päälle hiottua viidakkomaisemaa! Toimintakohtauset taas ovat jotain niin upeeta, saavat katsojan tuntemaan kuin itsekin lentäisi mukana! Ihan parhautta ! Sanat ei riitä kuvailemaan Avatarin kauneutta, se pitää ehottomasti kattoo ite !

Juonellisesti elokuva ei iha visuaalisuuden tasoa ole. Juoni ei tuo kovin uudenlaista tai ennaltaarvaamatonta kuviota katsojalle, mutta toimii kuitenkin hyvin. Käsikirjoitus ei tässä elokuvassa pääasia olekaan, eikä dialogeissakaan mitään mieleenpainuvaa ole. Näyttelijät vetävät roolinsa uskottavasti, vaikka Sigourneyltä odotin jotain vähän enemmän.

Elokuva asettuu suorintein Na´vien puolelle, kun ihminen kuvataan ahneeksi riistäjäksi, jollaisia oikeastaan ihmiset onkin ! Ihminen tuhoaa sumeilematta tieltään kaiken mikä estää määränpäähän pääsyn. Na´vit taas elävät symbioosissa luonnon kanssa kuin vanhanajan intiaaniheimot. Musiikit säestävät erinomaisesti jokaista elokuvan tunnelmaa ja harmittaakin että en ole elokuvaa 3D:nä nähnyt sillä silleen olis varmasti ollut vielä vaikuttavampi. Elokuvasta jää hyvä mieli ja tekee mieli huutaa WE WANT MORE ! James Cameron oot parhautta!

*****

Jediwarriors!

The Men Who Stare at Goats, 2009

Ohjaus: Grant Heslov

Starring: Ewan McGregor, George Clooney, Kevin Spacey

Kato, Vuohia nääs. 

Olipa kerran toimittaja, USA:n armeija ja vuohia.. Tämä sekopää komedia perustuu Jon Ronsonin romaaniin "The Men Who Stare at Goats".

Bob Wiltonilla (McGregor) ei mee hyvin, nainen jätti toisen takia ja työtki menee päin honkia! Bob lähtee Irakiin, jossa tämä tapaa Lyn Cassadyn (Clooney) huippupsyykikon. Lyn kertoo olevansa USA:n erikoisjoukoissa tutkimassa paranormaalian voimien käyttämistä sodassa. Bob tapaa myös Bill Djangon (Bridges) - hippiaatteen ja new age halailun miehen, jedisotilaitten isän. Kaikki ei aina suju sodassa suunnitelmien mukaan ja miehet käyvätkin läpi melko rankkoja koettelemuksia aavikon läpi matkatessaan. 

Luvassa siis ihan älyvapaata meininkiä. Ei ihan normaalia satiiria mun leffavalinnoissa. Toisin kuin esimerkiksi Micmacs, jonka tuossa taannoin kehuin maasta taivaaseen, tämä elokuva ei heittänyt kehiin kovin erikoisia vitsejä, vaikka pohja olisi sen suonut. Näyttelijäporukka on vaikuttava mutta kyllä ne hauskat kohat silti mahtu ainostaan trailerin pitusee pätkään!

**

Dazlious !

Snow Cake, 2006

Ohjaus: Marc Evans

Rooleissa: Alan Rickman, Sigourney Weaver, Carrie-Ann Moss

"Hmm, Alan Rickman ja Sigourney Weaver, vuokraan tämän." Tässä ajatukseni DVD hyllyllä. Ok ei yllätä, että hups olinkin nähnyt elokuvan jo !! :D

Alex Hughes (Rickman) on juuri vapautunut vankilasta. Hän on matkalla Winnipegiin ja pysähtyy huoltoasemalla. Nuori Vivienne (Emily Hampshire) änkee väkisin hänen kanssa samaan pöytään ja alkaa tauotta pulputtamaan. Alex olisi mieluumin yksin ja Vivienne käy hänen hermoilleen. Alex kuitenkin päätyy antamaan tytölle liftin. Matkan teko päättyy ikävästi ja tuottaa Alexille poikkeaman reitiltään. 

 

Snow Cake on melko herkkä tarina, ihan tavallisista ihmisistä pienessä kylässä. Sigourney Weaver tekee uskottavan roolityön autistisena Lindana. Eikä ihme, sillä hän teki perusteellista pohjatyötä rooliaan varten ja vietti pitkiä aikoja autistisen naisen seurassa ennen elokuvan kuvaamista.

Snow Cake kertoo varsin tavallisista aikuisista ihmisistä, mutta päästää meidät pintaa syvemmälle. Rickmanin olemme varmasti kaikki tottuneet näkemään pahiksen roolissa ja onkin mukavaa välillä nähdä mies sympaatisessa miesosassa. Hänen rujo olemuksensa ja surumielinen katseensa on tähän rooliin nappivalinta ! Sivuroolit jäävät kuitenkin hieman vaillinaisiksi. Esimerkiksi Carrie-Ann Moss vetää roolinsa vamasti, mutta ei saa mahdollisuutta loistaa.

Elokuvan suhtautuminen autismiin on jotenkin piristävää ja realistista. Linda ei ole säälittävä hahmo, vaan hyvin itsenäinen, eikä pidä että hänen asioihinsa puututaan. Arvostan juuri tämän tyylisiä elokuvia ja katsonkin mieluummin tällaista kuin mahtipontisia suuren budjetin elokuvia ! Elokuvasta tulee hyvä olo, ja tuntui että vuorotellen itkin ja vuorotellen nauroin tätä katsoessani :)

***1/2