As long as you don't choose, everything remains possible.

http://www.geekisthenew-black.com/2010/10/mr-nobody.html

Mr. Nobody, 2009

Ohjaus: Jaco Van Dormael

Pääosissa: Jared Leto, Sarah Polley ja Diane Kruger

Mr. Nobody on elokuva, joka sai minut pitkästä aikaa ihan hämmilleni. Elokuvan päähenkilö Nemo Nobody on ainoa elossa oleva kuolevainen vuonna 2092, joka viimeisiään vedellessä kertoo tarinaansa toimittajalle, joka haluaa tietää millaista elämä oli ennen kuolemattomuutta. Tarinan edetessä niin toimittaja kuin katsojakin on aivan H. Moilasena. Nemo kuvailee elämäänsä usealla eri tarinalla, jokainen eri naisen ja eri perheen kanssa. Kaiken perustana on lapsuuden ajan muisto, jossa hän joutui päättämään kummanko kanssa hän eläisi vanhempien erotessa. Hän kietoo tarinansa pieniin yksityiskohtiin, miten mikäkin päätös vaikuttaisi loppuelämään. Elokuva hyppii ihan varoittamatta eri aikoihin ja tarinoihin, joskin jokainen tarina on erotettu taidokkaasti musiikin ja tunnelman avulla. Elokuvan aiheet: rakkaus, elämä ja ylipäätään olemassaolo, ovat vaikeita aiheita - Ollaan siis jonkin suuremman äärellä.

Tärkeintä roolia elokuvassa esittää kuitenkin rakkaus, kolme Nemon naista, joista tärkein tuntuisi olevan Anna (Juno Temple, Diane Kruger) - suhde joka alkoi jo teini-iässä. Huolimatta raskaista aiheista elokuvaan on saatu mukaan toimivaa huumoriakin. Tunnelma onkin lempeä ja kaunis, ja jättää katsojalle miellyttävän kokemuksen tunteen. Enpä usko, että vastaavaa ihan heti saadaan katsoa, mutta toisaalta kyllähän sitä kymmenen vuoden tekoprosessin aikana jotain ainutlaatuista pitäisikin syntyä. Outo kerrontatapa ja elokuvan pitkä kesto johti aluksi pieneen ällötykseen ja tyypertymiseen, mutta elokuva vaatikin pientä jälkipohdintaa. Plussaa ehdottomasti perhosvaikutus viittauksesta ! Ja saihan se miettimään, että olisko elämä mitään ellei tietäisi kuolevansa, eikö välttämätön kuolema juuri tee elämästä ainutlaatuista ja elämisen arvoista?

****

Bad trip / Good trip ?

http://www.toutlecine.com/images/film/0022/00226511-99-francs.html

99 francs, 2007

Ohjaus: Jan Kounen

Pääosissa: Jean Dujardin, Jocelyn Quivrin ja Patrick Mille

Mainosmaailman kiemuroihin perustuva 99 francs (99 Frangia) on tähänastisista karmein kuvaus nykymaailman markkinoinnin menosta. Mainosteollisuutta ei ole missään elokuvassa kuvattu kovin hienona alana, mutta ei sitä koskaan näin rumana ole kuvattu.  Octave Parengo (Jean Dujardin) elämä muodostuu lähinnä rahan hankkimisesta keinolla millä hyvänsä, huumeista, seksistä ja omasta idioottimaisesta käyttäytymisestään. Tultuaan jätetyksi, ainoasta suht toimivasta parisuhteestaan hän löytää edes rahtusen omatuntoa itsestään. Hän pilaa ison mainoskamppanjan ja hyökkää mainosmaailmaa vastaan. 

Elokuvasta ei taas voinut erehtyä, tiukkaa ranskalaista tekemistä. Värikästä, visuaalista, outoa, erilaista, nopeaa leikkausta, älykästä dialogia ja vaikuttavaa musiikkia. Jean Dujardin (joka jotenkin on ihan kuin Alan Rickman) vetää roolinsa erinomaisesti. Elokuvan seuraaminen ei kyllä ollut huumetrippeineen mitään kevyttä ja luulenpa, että se joka ei mainosmaailman sontaa tunne tai tiedosta, ei elokuvaa jaksa seuratakkaan. Mutta ihan mukava pyllistys kaupalliselle maailmalle tämä. 

***1/2

I've seen every possible ending. None of them are good for you.

Next, 2007

Ohjaus:  Lee Tamahori

Pääosissa:  Nicolas Cage, Julianne Moore and Jessica Biel

Cris Johnson (Cage) on ihmemies. Ei McGyver, mutta hänellä on kyky nähdä tulevaisuuteen, mutta vain muutaman minuutin päähän. Jotain kummaa tapahtuu, Cris näkee Liz Cooperin (Biel) kauemmas tulevaisuuteen. FBI:n agentti Callie Ferris (Julianne Moore <3) on huomannut Crisin kyvyt ja uskookin, että Cris voi pelastaa USA:n terroristi iskulta. Cris ei usko pystyvänsä tähän ja lähtee Lizin löydettyään karkureissulle ja joutuu näin terroristien ja FBI:n takaa-ajamaksi. 

Ihan perushyvvää trilleriä siis. Mukavan yllättäviä juonenkäänteitä, melko tuore idea- mutta terroristeja- c´moon, aika käytetty idea jo ! Elokuva perustuu Philip K. Dickin novelliin Golden Man, jossa terroristit olivatkin mutantteja - oisko ees ollu siistimpi idea ! Noh, Cage sopii Crisin rooliin ihan kivasti, ja oikeastaan eipä tässä elokuvassa muut paljon voikkaan loistaa. Kaiken kaikkiaan viihdyin yllättävän hyvin tämän puolitoistatuntisen ajan.

***

Heck yes! I'd vote for you.

 Napoleon Dynamite, 2004

Ohjaus: Jared Hess

Pääosissa: Jon Heder, Efren Ramirez ja Jon Gries

Napoleon Dynamite on loistokas leffa, joka ilmestymisvuonnaan kahmi melkeinpä kaikki mahdolliset indie-palkinnot. Napoleon on niin järkyttävä luuseri-nörtti, että se jo tekee Napoleonista supercoolin ! Hän asuu kolmekymppisen Kip- veljensä, mummonsa ja Tina- laaman kanssa. Mummolla on salattu rehaus elämä, jonka tuoksinnassa hänen häntäluunsa katkeaa. Ällö lipevä Rico-setä astuu apuun.

Kun Napoleonin ystävä, meksikolainen Pedro asettuu ehdolle koulun puheenjohtajaksi, Napoleon auttaa ystäväänsä vaalikamppanjassa.

Elokuvaa ei kannata ottaa kovin tosissaan. Olenkin huomannut, että parhaiten se toimiikin jäätävässä krapulatilassa. Kaikki elokuvan henkilöt ovat kärjistettyjä hahmoja perinteisestä jenkkikulttuurista. Elokuva kritisoi omalla tavallaan tämän maailman pinnallisuutta. Jon Heder on Napoleonin osaan kuin luotu. Aneeminen puhetapa ja noloimmat kommentit saavat katsojan nauramaan kuollakseen. Muutenkin elokuvan tunnelma on outo, odottava, hykerryttävä ja huvittava. Kokonaisuus on jotain uutta ja omaperäistä, superhauskaa ja toisaalta niin viimeisen päälle älyllä tehty. Luulisin, että elokuva jakaa mielipiteitä, eivätkä kaikki ole tällaisen huumorin ystäviä, mutta minuun tämä uppoaa kuin vaarivainaan valurauta ankkuri !

****1/2

Where is Thelma & Louise Indeed ?!

http://www.moviezeal.com/hes-just-not-that-into-you/

He´s Just Not That Into You, 2009

Ohjaus: Ken Kwapis

Starring: Ginnifer Goodwin, Ben Affleck, Drew Barrymore, Jennifer Aniston, Scarlett Johansson, Bradley Cooper, Jennifer Connelly, Kris Kristofferson

Huh, mikä joukko nimekkäitä näyttelijöitä. Elokuva kertoo joukosta erilaisia sekopää ihmisiä. Alkutilanteessa on pariskuntia, joilla on omat ongelmansa ja toisaalla taas sinkkuja, jotka haluaisivat olla parisuhteessa. Voi arvata, että nämä kaikki tyypit loppujen lopuksi liittyvät toisiinsa jollain lailla. Melkonen soppa ja romanttinen komedia rullaa. Kyllähän se karua on, että pienestä asti opetetaan, että hevonen potkii rakkaudesta. MITÄ? en minä ainakaan potki rakkaudesta. Harvoin on väkivalta rikoksien syynä rakkaus. "en mie sitä äijää kännissä tahallani puukottanu ko rakkauvvesta mie vuaa"

Kohderyhmä: Ehdottomasti naiset. Stereotyyppistä lässynläätä sanon minä vaikka nainen olenkin. NAISET ryhdistäytykää. Eritoten elokuvassa ärsytti Gigi, joka muuttuu ihan sekopääksi kun ei meinaa löytyä sitä oikeaa ihan heti. Plussaa siitä annan, että lopussa ei ihan kaikki saa toisiaan. 

Ei oo polokupyörässä mittää uusiks keksimistä.

*

Fucking russian people !

http://sponsorimpact.wordpress.com/2010/01/11/time-to-stop-the-injustice/

Trade, 2007

Ohjaus: Marco Kreuzpaintner

Näyttelijät: Kevin Kline, Kathleen Gati ja Paulina Gaitan 

Toimittaja Peter Landesmanin kirjoittamaan ja New York Times Magazinessa julkaistuun artikkeliin perustuva Trade (Tervetuloa Amerikkaan) on koskettava tarina yhdestä maailman hirveimmästä riistosta, ihmiskaupasta. Ihmisenpaskojen muodostamasta joukkiosta, joka salakuljettaa vuosittain noin miljoona lasta ja naista väkisin kodeistaan seksiorjiksi ympäri maailmaa. Mitä neitsyempi sen parempi. Tapahtumien keskipisteessä on 15-vuotias teinipoika Jorge (Cesar Ramos), jonka pikkusisko kidnapataan keskellä päivää aurinkoisesta Mexico Citystä. Jorge lähtee jäljittämään kaappaajia. Hän matkaa laittomasti rajan yli Yhdysvaltoihin yksityisetsivä Ray Cheridanin (Kevin Kline) auton  takakontissa. Pienen tahtojen taistelun jälkeen Ray ja Jorge päätyvät etsimään Jorgen siskoa yhteistuumin. 

Onneksi elokuva ei näytä kaikkia kauheuksia suoraan katsojalle, mutta saa katsojan silti pysähtymään kuin tiiliseinään juoksisi. Elokuva on koskettava ja saa olon epätoivoiseksi. Tällaista on oikeasti olemassa ! Ilman pieniä Hollywood -maisia nokareita elokuva olisi ollut varmasti vielä todenmukaisempi. Kline veti roolinsa jotenkin alavireisesti, jopa Ramos veti roolinsa valovoimaisemmin, vaikka hänellä ei kokemusta ole puoliksikaan yhtä paljon. Aiheena ei mikään uusi, mutta vetää aina yhtä totiseksi.

***1/2

'

sinulle vaikka tuhannesti !

http://filmsufi.blogspot.com/2009/11/kite-runner-marc-forster-2007.html

Kite Runner, 2007

Ohjaus: Marc Forster

Käsikirjoitus: David Benioff (elokuvan kässäri), 

Khaled Hosseini(kirjaan perustuva)

Näyttelijät: Khalid Abdalla, 

Ahmad Khan Mahmoodzada and Atossa Leoni

Elokuva Kite Runner on koskettava tarina kahdesta pojasta, Amirista ja Hassanista. He asuvat Afganistanissa, jossa on meneillään suuria vaarallisia muutoksia. Pojat lennättävät leijoja ja juoksevat niitä etsien. Hassan on koko kaupungin paras leijanhakija, uskollinen ystävä sekä Amirin palvelija. Hassan on urhea pieni poika, mutta joutuu kokemaan jotain hirveintä mitä on mahdollista. Amir näkee tapauksen kulman takaa, mutta ei kerro kenellekkään mitä näki. Poikien ystävyys alkaa rakoilla. Kun Afganistaniin syttyy sota pojat joutuvat eroon toisistaan kokonaan. Amir kasvaa aikuiseksi USA:ssa, mutta saa puhelun jonka mukaan hänen on pelastettava Hassanin poika talibaanien kynsistä. Amir palaa juurilleen, vaaralliseen Afganistaniin.

Elokuva herättää suuria tunteita. Maailma on epäreiluutta täynnä. Se saa ajattelemaan, että jossain oikeasti tapahtuu tuollaisia asioita. Juuri tämän todenmukaisuuden vuoksi elokuva koskettaakin niin kovasti, eikä tunnu lainkaan teennäiseltä. Elokuva on hienosti tehty ja leijakohtaukset tuovat tarinaan jotain sadunomaisuuttakin. 

Jokainen tarvitsisi sellaista ystävää, millainen Hassan oli Amirille. Amirkin ymmärtää tämän ja onkin hienoa katsoa mitä kaikkea Amir on valmis kokemaan hyvittääkseen kuolleelle ystävälleen menneisyyden vääryyksiä. Yksi hienoimmista elokuvista siis. Meillä ainakin istui kaksi liikuttunutta kyynelsilmäistä vosua vierekkäin sohvalla vielä elokuvan lopputekstejä tiiraillessa.

****1/2